Kävimme viikonloppuna kaasojeni kanssa ompelijalla ensi katselmuksella hääpukuni kanssa. Kuten olen aikaisemminkin täällä kertonut, pohdin hääpukuni muokkaamista lyhythelmaiseksi. Kehitin tämän jo pieneksi ongelmaksi itselleni, kun en tahtonut polvimittaista (liian lyhyt hääpuvuksi) enkä pohjemittaista (minä liian lyhyt ja paksu sellaiseen pukuun) enkä myöskään tuntunut keksivän mitään kivaa vaihtoehtoa noille. Kunnes! Hoksasin, että minähän saan omalla hääpuvullani leikitellä tasan niin paljon kuin itse haluan ja kuin lystään. Siitäpä se ajatus sitten lähti ja kehkeytyi mielikuva edestä lyhyemmästä ja takaa pidemmästä hääpuvun helmasta.

Kaasot (varsinkin siskoni) eivät olleet kovin innostuineita ollenkaan katkaisemaan kaunista pukuani, mutta taisivat kyllä pyörtää päänsä ompelijalla käynnin jälkeen. Tällä tavoin mallailimme helman mittaa:

(Kuvat otettu reilusti yläviistosta, eikä oikea helman mitta näy. Toivottavasti näistä kuitenkin saa jotain osviittaa. =o)
Eikä tarvitse välittää irvistelevistä rintaliivien olkaimista eikä myöskään ihanan sekaisesta taustasta, joka on siis ompelijan työhuone.)

Taisin menettää sydämeni! Siskokin kehui, että kasvoni olivat oikein kirkastuneet ja tyytyväisyydestäni ei ollut voinut erehtyä, kun peilailin pukua uudella helmamitalla. Vähän toki hirvitti jättää puku leikeltäväksi, mutta kokeilujen jälkeen olen kyllä 110% varma, että tein oikean päätöksen helman lyhentämisestä. Nyt vain jännityksellä odotan ompelijan soittoa, milloin ensimmäinen raakalyhennyt on tehty ja menen toiseen sovitukseen. Hui tätä ihanaa jännitystä! *naur*