ETHÄN KOPIOI KUVIANI!

Häitä edeltävät päivät

Torstaina raahauduin aamulla junaan ja kohti Tamperetta. Torstaipäivä meni tärkeitä asioita hoitaessa: Kävin kampaajalla värjäyttämässä hiukset, tehtiin koemeikki vol. 2 ja lyötiin lukkoon hääpäivän meikki, sekä kävin vanhalla luottosokeroijallani. Tällä välin Hanski-ystävä, Opukka-siskokaaso ja vanhempani olivat ahkeria apulaisia ja taittelivat häämuistoille ostetut rasiat. He hakivat myös koristeet Tainuli-kaasolta ja veivät ne juhlapaikalle jo valmiiksi perjantaita varten. Tällöin selvisi myös, että juuri juhlapaikkamme kohdalla oli suuri tietyömaa, ja tie oli täysin poikki. Illalla Antekin pääsi saapumaan Tampereelle opinnoistaan.

Perjantaiaamuna jakaannuimme tehoyksiköihin: Ante ja isäni menivät kauppaan ostamaan hääpäivän kahvipöytään keksejä ja hedelmiä sekä hääillaksi naposteltavia. Tällä välin minä, Opukka ja Hanski haimme pitopalvelulta pöytäliinat ja menimme juhlapaikalle aloittamaan valmisteluja. Ante ja isäni sekä omilta tahoiltaan Tainuli, Kossu-bestman ja äitini saapuivat paikalle omaan tahtiinsa, ja aloittelimme koristeluja. Koko koristelu-urakka oli hieman sekavaa, kun oli niin monta kokkia mukana enkä ollut hoksannut sitä niin tarkkaan suunnitella, mutta lopulta saimme valmista. Hankalinta oli pöytien liinoittaminen, koska jouduimme jokaiseen pöytään laittamaan neljä (4!) pöytäliinaa päällekkäin! Pöydät olivat neliön muotoisia, ja liinat olivat niihin vähän hankalan kokoisia.

Yhden maissa pitopalvelukin saapui paikalle tekemään omia valmistelujaan. Heidän alkaessa kattaa juhlapöytiä, kävi ilmi, että vuosi sitten ostamissamme serveteissä oli valmistusvirhe: Serveteissä kulki ruma ruskea raita! =oO Osassa raita näkyi todella vahvasti, osassa himmeämmin. Pitopalvelu tarjoutui tuomaan tukusta teemaväreihin sopivia liiloja servettejä, mutta en tahtonut luopua turkooseista, valkoisilla perhosilla koristelluista serveteistämme. Kävimme (lue: pitopalvelu, Opukka ja Tainuli kävivät – minä kiristelin hampaitani) servettejä yksitellen läpi ja saimme kasaan 40 hyvää servettiä. Lopuille reilulle 10 hengelle jouduimme laittamaan enemmän virheelliset servetit, mutta päädyimme laittamaan nuo servetit meille itsellemme (morsiusparille ja avustajille). Mehän tiesimme servettien olevan puhtaita ja ruskean raidan olevan vain kosmeettinen virhe. (Tainuli teki serveteistä reklamaation valmistajalle heti häiden jälkeisenä maanantaina. Vastausta odotellessa…)

Kaiken tämän häslingin keskellä meinasi morsiamen pinna kiristyä, kun oli liikaa hässäkkää eikä tarpeeksi aikaa miettiä rauhassa yksityiskohtia. Pinnan kiristyminen oli huomattavissa jo ennen servettidraamaa, mutta se taisi olla se viimeinen pisara. Onneksi Ante veikin minut pihalle rauhoittumaan ja puhaltelemaan, ja niin oli suurempi kriisi vältetty. Kaikki paikalla olleet avustajat saivat loistavaa jälkeä aikaiseksi ilman hermoilevaa morsiantakin – tai juuri sen vuoksi, kun morsian häipyi taka-alalle hetkeksi! =oD

Perjantaina selvisi myös, että valokuvaajamme oli sairastunut. En edes ehtinyt huolestua tästä, koska Ante oli jo hommannut meille varakuvaajan, vanhan tuttunsa jolla on kokemusta ja joka onneksi oli vapaana. Ei siis hätää vaikka kuvaaja vaihtuikin! Ante selvitti myös tietyömaan kohtaloa, ja meille luvattiin että seuraavaksi päiväksi meille olisi pääsy juhlapaikan parkkipaikalle, jonne emme perjantaina päässeet edes ajamaan. Valitettavasti itse tie jäisi eräästä kohtaa poikki, joten joutuisimme ohjaamaan vieraat juhlapaikalle hieman kiertotietä, mutta pääasia että parkkipaikka oli käytettävissä ja perille asti pääsi autolla.

Kolmelta juhlapaikalle saapui vihkipappimme, ja siihen mennessä olikin liki kaikki koristelut ja valmistelut saatu valmiiksi. Keskusteluhetki papin kanssa oli antoisa. Saimme Anten kanssa hengähtää ja pohtia vielä kerran ajan kanssa itseämme ja suhdettamme. Eikä ollut mikään yllätys, että sulho sai kuin saikin morsiamelle kyyneleet silmiin ja muutaman karkaamaan poskellekin jutellessaan niin hempeitä papille. <3 Uskon, että pappi sai meistä, huumoristamme ja suhteestamme hyvin todenmukaisen kuvan.

Papin tapaamisen jälkeen kävimme vielä kerran juhlapaikan läpi, viimeistelimme loput koristelut ja pakkasimme käyttämättä jääneet koristeet pois. Valmis juhlasali oli kyllä upea näky! Juuri sellainen kuin olin toivonutkin. <3

Noutopöytä

Juoma- ja leipäpöytä

Juhlasali juomapöydän vieressä olevilta ovilta käsin

Vieraiden pöytiä

Pöydät ja sali lavalta käsin

Pöytäkartta

Hääparin pöytä lähempää

Meidän pöydällemme päätyi itse tekemäni perhos/helmikoriste, jollaista ensin suunnittelin kampaukseeni

Uniikki seinäkoristeemme

Lopulta noin puoli viiden maissa suljimme juhlapaikan oven takanamme, ja lähdimme kukin omille suunnillemme. Me Anten kanssa suuntasimme kohti läheistä ravintolaa, jossa söimme hyvin ja nautimme toistemme seurasta – sekä puhuimme mahdollisimman vähän häistä! Tässä vaiheessa taisi minulla olla hää-ähky, enkä tahtonut enää vaivata päätäni millään hääjärjestelyillä. =oD Illalla vuorossa oli kenties morsiamen eniten odottama hetki: saunavuoro! Hotellissamme oli yleiset saunavuorot illalla, joten Ante suuntasi miesten saunaan ja minä Opukan kanssa naisten saunaan. Saunan jälkeen rentouduimme huoneessa. Ante katsoi vielä telkkarista elokuvan, mutta minä luovutin ja annoin unen tulla klo 23 maissa.

(Kertomus jatkuu lähipäivinä itse hääpäivän tapahtumilla, tai ainakin sen aamun ja vihkimisen kuvailulla.)