Perjantaina kolahti luukusta (tai pikemminkin postisetä yritti epätoivoisesti survoa kunnes pelastin oven avaamalla) tilaamani kiitoskorttien valokuvat. Koska olen tällainen lievästi innostuva ihminen (ja koska en jaksa/halua riimitellä mitään pitkää kiitosrunoa), päädyimme tilaamaan 3 kuvaa per kiitoskortti. Noista jo itsessään tuli kiva pino kuvia (3 x 33 korttia), mutta lisäksi tilasimme kullekin vastaanottajalle otoksen tai pari heistä itsestään juhlahumussa. Näin heille jää itselleenkin muisto, miltä näyttivät meidän hääpäivänä. *wirn*

Otimme (eli armaat avustajat ottivat meidän sulhon kanssa kätellessä saapuvia vieraita) kustakin häävieraasta (perhe- ja pariskunnittain) valokuvat heidän saapuessaan juhliin. Alunperin nämä otokset oli tarkoitettu vieraskirja-albumiamme varten vieraskirjakorttien kera liimattavaksi ja arkistoitavaksi kunkin terveisien rinnalle. Nyt hyödynsimme juuri näitä samoja kuvia kiitoskorttien mukaan liitettäviksi muistoiksi. (Kumpikohan olikaan ihanista kaasoista, joka tämän idean keksi?) En kuitenkaan orjallisesti noudattanut tätä, vaan teetin noiden sijasta joistakin vieraista napsittuja hauskoja tilannekuvia.

Nyt kun saimme nuo kuvat, tuntui jotenkin aivan erilaiselta katsoa niitä paperiversioina kuin vain tietokoneen ruudulta. Vaikka noita kiitoskortteihin teettämiämme potrettikuviakin on tullut selailtua useita kertoja, herkisti se jotenkin ihan eri tavalla nähdä ne "livenä". *huoh ja niisk* =o) Sormeni syyhysivätkin jo viikonloppuna kuvien kimppuun, mutta kiitoskorttien askartelu jäi vielä 2-puoleisen liimateipin puutteen ja tenttiin pänttäämisen jalkoihin. ensi viikonloppuna olisi tarkoitus saada kiitoskortit valmiiksi ja toivottavasti aloittaa myös joulukorttien väkertäminen. Lähetämme kiitoskortit joulukorttien kanssa samassa kuoressa, niin säästetään hieman postikuluissa - ja saadaan toivottavasti anteeksi myös kiitoskorttien viivästyminen. ;o)

PS. On tuo miehen ajatuksenkulku todellakin erilaista. Meillä mies oli luullut, että kiinnitän kuvamme kiitoskortteihin sinitarralla, että vastaanottajat saavat sitten halutessaan irroittaa kuvat korteista ja liimata esim. albumiinsa tai kehystää..! =oO =oD 

Joo, en kuitenkaan innostunut tästä uniikista ja innovatiivisesta ideasta. Sanoin, että jos joku haluaa meistä kehystää hääkuvia, voimme antaa heille digiversioita potrettikuvista ja teettäköön niistä haluamiaan. Jos siis minä tuhraan aikaani kiitoskorttien askarteluun, minä myös haluan että ne säilyvät sellaisinaan eikä niitä pilkota osiin! =oD