...tai meillä pikemminkin morsiuskimppuvitriini. Saimme sulhon äidiltä häälahjaksi kaikki hääkukkamme sekä lisäksi lahjakortin morsiuskimpputaulun teettämiseen. Täytyy tunnustaa, että ei olisi itse tullut laitettua rahaa tuollaiseen, mutta nyt valmiin taulun kotiin haettuamme en voisi olla tyytyväisempi. =o) Olin nähnyt vain joitakin malleja etukäteen, ja hieman pelkäsin taulusta tulevan mummomainen. Taidan siis jotenkin mieltää kuivakukat mummojen sisustustyyliin, ja siten todella kauas itsestäni tai oman kotimme tyylistä. Jälkikäteen voin iloisena todeta olleeni hyvin väärässä! Taulussa ei ole mitään mummomaista, ja kimppu on nyt todella kaunis, kestävä muisto ihanasta päivästämme! <3

Morsiuskimpputaulu kunniapaikalla

Vieressä väreihin sointuva polttareissani puhaltamani maljakko

Morsiuskimppu on kuivattu erikoismenetelmällä, jolloin se säilyttää muotonsa ja värinsä paremmin.

Taulun kuljetus olikin sitten asia erikseen. Asumme Helsingissä, mutta taulu teetettiin Pirkanmaalla eli lähellä hääpaikkaa. Normaali kimpputaulu olisi ollut helppo kuljettaa näinkin pitkän matkan ongelmitta, mutta meillä olikin erilainen taulu. Morsiuskimppu roikkuu vapaasti helminauhasta, eli se pystyy vapaasti heilumaan vitriinin sisällä. Ja mitä tapahtuu kun yhdistetään auton liikkeet, heiluvat kuivakukat ja kovat vitriinin lasiseinät? Murtuneita kukkia! =o/ Vaikka kuinka yritimme estää (kimpputaulun tekijän ohjeiden mukaan) kimpun heilumista, ei sille vain voinut mitään. Onneksi Tampere-Helsinki moottoritie on hyvin suora, mutta sekä lähtöpaikassa että kotipihassamme kimppu heilui ja kolahteli seiniin. Ja asiaa eivät auttaneet yhtään huonosti auratut tiet ja todella syvät ajourat, joiden yli piti pomppia. Emme siis päässeet vahingoitta perille, vaan kimpun terälehtiä tai niiden kärkiä mureni törmäyksien ja heilunnan ansiosta. Onni onnettomuudessa oli kukkavalintani; Neilikkahan on luonnostaankin röpelöinen, joten pieniä murtumia ei onneksi kimpusta huomaa! =oD Eri asia olisi ollut esim. liljojen tai vaikkapa orkideojen kanssa. Niiden selkeistä, sileäreunaisista terälehdistä murtumat olisivat paistaneet kauas.

Vitriinin pohjalla pala hääpuvustani ylijäänyttä kangasta, sekä noutopöydän asetelmassa ollut perhonen

Kuivattu kimppu on hieman eri tavalla koottu, kuin alkuperäisesti floristin tekemänä. Kimpussahan oli alunperin yläosassa helmistä tehty kantolenkki ja kimpun pohjassa roikkui kolme helminauhaa. Nyt kimppu on koottu niin, että kantolenkki ja helminauhat ovat samalla puolella kimppua, ja periaatteessa kimppu roikkuu ylösalaisin. Alkuun ihmettelin tätä, kunnes keksin syyn: Kimpun kantolenkkihän irtosi jo ennen kirkkoa, joten kannoin sitä silloin noista kolmesta irtonauhasta. Tämän vuoksi kimppu oli noin päin myös maljakossaan esillä hääjuhlassamme, ja niin päin sulhon äiti on sen juhlasta vienyt kimpputaulun tekijälle. Itse ohjeistin anoppia vain sanomalla, että irronnut kantolenkki on kimpun alla maljakon pohjalla, ja että haluan sen kimpputauluun mukaan. (Kuivaneet kukathan eivät paljoa paina, eli lenkki kyllä kestäisi niiden painon vaikkei tuoretta kimppua kestänytkään.) En tiedä, kuinka anoppi on ohjeistanut kimpputaulun tekijää, mutta epäilen hänenkin vain sanoneen tekijälle samat ohjeet, huomaamatta tarkentaa, että kantolenkki on siis ollut toisella puolen kimppua. Sinänsä taulun tekijältä looginen johtopäätös kiinnittää kantolenkki samalle puolelle kuin loputkin helminauhat. Siinähän on ollut 50/50 mahdollisuus onnistua. =o) Tällä kertaa ei tämä arvaus mennyt ihan nappiin, mutta en jaksanut tästä huomauttaa, vaikka tekijä olisi varmasti korjannut kimpun niin halutessamme. Mielestäni kimpputaulu on kaunis juuri näin, ja pohjalla oleva perhonenkin tulee paremmin esille ilman alas roikkuvia helminauhoja. Ja näinhän minä kimppua kirkossa pidinkin (tosin potrettikuvissa oikeinpäin kun kantolenkki oli vielä paikoillaan), ja muistetaanpahan varmasti tästäkin seikasta tämä kimppukommellus lopun ikäämme. ;o) *hih*

Tuleville morsiamille tästä vielä vinkkinä: Jos todella haluatte kaiken onnistuvan nappiin, muistakaa kommunikoida yksityiskohtaisesti ja tarkasti pienetkin asiat! Rautalangasta vääntäminen saattaa tuntua turhauttavalta tai ohjeiden kuuntelijat eivät välttämättä sitä arvosta, mutta niin usein monen asian voi tulkita eri tavoin, että se mielestäni kannattaa. Itseäni onneksi tämä(kään) pieni kommellus ei haittaa, koska lopputulos on kaunis. =o)