Otan vielä tulevien viikkojen aikana tekstejä talteen, ja jätän tämän ilmoituksen tänne näkyviin, että mahdolliset jäljellä olevat lukijat saavat tietää, miksi näin. Ei siis ole tarkoituksena kadota just-heti-nyt, mutta syksyyn mennessä laitan blogin lopullisesti säppiin.

On ollut ihanaa ja antoisaa saada jakaa suunnitelmiamme kanssanne, ja varsinkin saada teiltä lukijoilta palautetta ja mielipiteitä! Tuntuu, että saan hyvillä mielin sulkea tämän blogin - kiitos teidän. :)

PS. Vaikka vielä ei olekaan aivan vuosittaisen hääpäiväpostauksen aika, voin paljastaa jo nyt, että kolmatta hääpäivää juhlistamme kolmestaan rakkaan aviomieheni ja suloisen tyttäremme kanssa. Neljännen avioliittovuoden alkutaipaleella mukaamme liittyy myös neljäs perheenjäsen, joka jo kasvaa kovaa kyytiä kohdussani. <3

Täällä siis voidaan hyvin, niin minä itse kuin avioliittomme kuin koko perheemmekin. Olen saanut roppakaupalla onnea osakseni, saadessani noin ihanan aviomiehen rinnalleni. Samaa toivon kaikille nykyisille ja tuleville morsiamille!

Jos siis kaipaat neuvoja tai apua häittesi suunnitteluun
(ideointi, toteutus, palveluntarjoajien etsintä, ja niin edelleen ja niin edelleen - erityisesti Pirkanmaalla),
ota rohkeasti minuun yhteyttä!

Voit joko kommentoida tänne ja jättää kommenttiin sähköpostiosoitteesi (se näkyy vain minulla), tai lähettää minulle sähköpostia osoitteeseen waascageles (ät) hotmail.com.

Saa nähdä, olisiko tässä alku uudelle työuralle! :)

Hakusanoja: Hääsuunnittelu, hääsuunnittelija Pirkanmaalla, hääsuunnittelija Tampereella, häiden suunnittelu, hääaskartelut, hääkutsut, häät, hääteemat, häiden paperitavarat, hääkoristeet, hääkoristelu, kaikenlainen häähömpötys!

Vaikka yllä oleva kuva meidän kasvaneesta perheestämme onkin mustavalkoinen, voin paljastaa, että tyttömme juhlamekko oli vaaleanliila. Lempivärini näkyy siis edelleen vahvasti perheessämme. ;) Kuvasta myös erottuu kivasti tytön mekkoa koristaneet kuvat: perhosia tietenkin! :D

Itse ristiäiset vietiin läpi mahdollisimman pienellä porukalla ja minimaalisella vaivalla. Kutsuimme paikalle vain omat vanhempamme ja sisaruksemme, kasteen lisäksi ei ollut muuta virallista ohjelmaa, ja kahvipöydän tarjottavat haettiin lähileipomosta ja kaupasta valmiina. Muutamaan asiaan kuitenkin panostin: ristiäiskutsut halusin askarrella ja tyttäremme kastemekkoon halusin jotain hieman erilaista.

 Kutsujen värimaailma on poimittu tyttäremme huoneesta, liilaa ja limeä

Kutsujen tekstissä ja taskussa löytyy viittauksen häihimme, vaikka ristiäispäivänä keskityttiinkin tyttäremme juhlistamiseen eikä mainittu meidän vuosipäiväämme

Päivän sankarin juhlamekko sekä hieman omannäköiseksi tuunattu ristiäismekko sointuivat hyvin yhteen

Kastepöydälle saimme anopilta (eli nykyisin mummilta ;)) kauniin kukkakimpun, jossa oli luonnollisesti neilikoita, kuten hääkimpussanikin. Myös kimppu toisti juhlien värimaailmaa: liilaa ja valkoista. (Kimpusta ei valitettavasti ole kuvaa.)

Kukkakimpun lisäksi juhlan ainoa varsinainen koriste oli Merjan Marsipaanipuodin blogista viime vuonna voittamani vauvapupukoriste. Se olikin niin kaunis, ettei tarjoilupöytä sen ja kauniiden astioiden lisäksi kaivannut mitään muuta. (Meillä ei ollut kakkua, joten pupukoriste oli aseteltu muutoin osaksi kattausta, häissämmekin käytettyjen Oiva Toikan suunnittelemien turkoosista lasista valmistettujen tarjoiluastioiden kanssa.)

Vaaleanpunaisia pupu-unelmia turkoosilla lasilla

Kolmas aviovuotemme tulee olemaan aivan uudella tavalla ainutlaatuinen. Opettelemme elämään pienen lapsen tahdissa. Meille on suotu suuri onni, kun saamme kasvattaa tytärtämme. Toivomme vain, että voimme luoda hänelle mahdollisimman hyvät eväät itsenäiseen ja onnelliseen elämään.

Tuntuu niin oikealta, että aloitamme kolmannen vuotemme avioliitossa kolmen hengen voimin. <3

Halusin näyttää koko päivän kauniilta, joten meikkasin jo aamulla asuuni sopivasti:

Kova auringonvalo haalentaa kuvissa meikin sävyjä hieman. Kenellekään ei kuitenkaan liene yllätys, että halusin silmiini kaunista violettia. ;o) Perjantaina olin jo tehnyt itselleni manikyyrin, luonnollisesti hääteemaamme muistaen perhostarroja apuna käyttäen:

Päivän asusteiksi valitsin Pulleriinalla teettämäni laukun ja hiuskorun. Lopputulokset ylittivät toiveeni, ja olen aivan ihastunut näihin!

Molemmat on tehty hääpukuni ylijääneestä helmakankaasta, eli näillä on jo sinänsä tunnearvoa. <3 Muutoin annoin Pulleriinalle vapaat kädet. Vein hänelle vain malliksi kuvia häistämme ja muutamia koristeita ideoinnin pohjaksi. Esitin myös toiveen perhosen mallisesta hiuskorusta. Pulleriina hyödyntää töissään kierrätysmateriaaleja, ja käsittääkseni ainakin osa helmistä onkin kierrätetty ja saaneet uuden elämän näissä. Lisäksi laukun suuaukkoon ja sisätaskujen reunoihin on käytetty polttareissa selkääni koristaneiden siipien sitomiseen käytettyjä pitsejä. Laukku onkin ylellinen ja runsas sekä ulkoa että sisältä!

Lisäksi halusin laittaa ylleni hääboleroni, hääkenkäni, ja hääkoruni. Kävin myös kampaajalla teettämässä hieman kiharoita, jotta saisin hieman juhlavuutta lyhyeen polkkaani. Millainen kokonaisuus tästä sitten tuli? No tällainen:

Kun olimme (eli minä olin *wirn*) valmiita, lähdimme valokuvattavaksi. (Haluaisin meille perinteeksi, että otetaan hääpäivänä meistä kahdesta kuva/kuvia. Näin tulisi otettua ainakin yksi järkevä kuva vuosittain meistä, ja uskon että olisi myöhemmin myös hauska seurata näistä kuvista vuosittaista vanhenemistamme ja tyylejämme.) Ihana naapuriystävämme suostui räpsimään meistä kuvia. Ensin ajattelin, että otettaisiin kuvia ihan vain pihassa (kuten yllä oleva kuva minusta yksin) mutta viime hetkellä sainkin erilaisen idean. Nykyäänhän taitaa olla trendinä ottaa hääkuvia erilaisissa ja yllättävissäkin paikoissa. Minä sain jostain syystä päähäni, että haluaisin meistä kuvia rannalla ja kahlaten vedessä. Mies tätä hieman kummasteli, mutta ihanana aviomiehenä suostui kuitenkin. =o)

Otettiin meistä kuvia sekä vedessä:

Että kivikkoisella pikkusaarekkeella:

Ystävämmekin innostui ehdottelemaan erilaisia kuvia, ja otettiin hänen ideansa mukaisesti mm. tällainen:

Ja Anten ehdotuksesta tällainen:

Kuvaus oli todella kivaa, ja oli mukava että Antekin lämpeni idealle, kun aloimme sitä toteuttaa. Sanoi jopa jälkikäteen että oli ollut hauskaa! Hauskaa oli varmasti myös muilla rannalla olleilla meitä ihmetellessään. ;o)

Kuvauksen jälkeen siirryimme ravintolaan. Kohteeksi valikoitui Restaurant ClubHouse sijaintinsa ja myös houkuttelevan menunsa vuoksi. Tila olikin kaunis ja tunnelmallinen, sekä ruoka erittäin herkullista! (Paikan suklaakakku on to-del-la syntisen hyvää!!)

Ruuan jälkeen olikin aika siirtyä saunomaan. Varasimme ClubHousen Pisa-saunakabinetin itsellemme, yksi vuoro oli kestoltaan 1h 45min. Meillä ei ole saunaa kotona tai taloyhtiössä, joten halusimme vain päästä nauttimaan siitä yhdessä. Saunakabinetti kuitenkin ylitti kaikki toiveemme! Tila oli uusi, suihkuja monta (ja suihkutila kauniisti laatoitettu), sauna ylellinen, mutta kaiken kohokohta oli kattoterassi paljuineen. Lekottelimme poreammeessa pitkään, ja tuntui kuin olisimme olleet lomalla! Ihanaa! Testasimme myös kattoterassin hauskan auringonottotuolit, ja rakastuimme niihinkin. Miten ne voikin olla niin mukavat ja rennot?! Lisäsimmekin sekä paljun että tuollaiset keinuvat auringonottolöhötuolit haaveisimme unelmatalomme terassille! =oD

Saunan jälkeen suuntasimme kotiin illaksi, nauttimaan kuohuviinistä ja herkuista. Vaihdoin saunan päätteeksi juhlaboleroni rennompaan neuleeseen sekä korkokengät mataliin läpsyihin. Näitä läpsyjä käytin myös hääpäivämme iltana, kun jalkani eivät enää jaksaneet korkkareissa eivätkä edes matalissa varakengissäni. Nämä läpsyt olen ostanut jo paljon ennen häähaaveiden tai -suunnittelujen aloittamista tavallisiksi kesäkengiksi, mutta värinsä ja koristeensa puolesta ne sopivat kuin nakutettu myös hääpäiväämme:

Sunnuntaina innostuin vielä ottamaan "taiteellisia" kuvia kynsistäni ja koruistani ostamani kukkakimpun kanssa. Kävin siis lauantaina kampaajareissun yhteydessä noutamassa meille kotiin kukkakimpun, jonka olin tilannut pari päivää aikaisemmin. Tilatessani puhuin pöytäkimpusta, mutta tilausta noutaessani he olivatkin sitoneet sen hääkimpuksi. En korjannut heidän erehdystään, ja kimppu olikin todella kaunis. Tilasin kimppuun valkoisia ja violetteja neilikoita sekä hieman vihreää. Olin lopputulokseen enemmän kuin tyytyväinen!

Kaikkien asusteideni sekä tämän kimpun ansiosta (ja Anten käyttämän hääkravattinsa vuoksi) oloni oli todella häämäinen. Olisin aivan hyvin voinut kuvitella tällaisen kokonaisuuden (asuineen ja aktiviteetteineen) varsinaiseksi hääpäiväksemmekin, mikäli olisimme menneet naimisiin maistraatissa. Enkä enää yhtään ihmettele, miksi jotkut haluavat mennä naimisiin noin, aivan kaksin. Hääjuhlamme oli aivan mahtava, mutta nyt ymmärrän myös tällaisen vähäeleisyyden viehätyksen.

Tästä on hyvä jatkaa kohti tulevia vuosia ja monia hääpäiviä. Suuntaamme katseemme yhteiseen tulevaisuuteen:

Tänä vuonna juhlistimme ensimmäistä hääpäiväämme aivan kaksin.  Itse asiassa juhlimme jo eilen, ettei tarvinnut ajatella aikaista aamuherätystä. Kävimme ostamassa päivällä keskustasta herkkuja. Iltapäivällä suuntasimme rannalle kavereiden kanssa ottamaan meistä hääpäiväkuvia muistoksi. Illalla suuntasimme tunnelmalliseen ravintolaan, sekä illan päätteeksi sieltä penthouse-saunakabinettiin ja kattoterassi-poreammepaljuun. Ei olisi voinut olla täydellisempää! <3 Tänään olemme ottaneet vain rennosti ja hempeilleet.

Lisää kuvia eilisestä kuvaussessiosta ja ensimmäisen hääpäivän asuistamme sekä juhlintapaikoista saatte hieman myöhemmin. Täytyy sanoa, että jos olisimme/olisin halunnut mennä naimisiin aivan kaksin, maistraatissa, ja juhlistaa sitä pelkästään keskenämme, olisin halunnut juuri eilisen kaltaisen päivän siihen. Asua, kampausta, tunnelmaa, ja illan päättänyttä saunaa myöten. Mutta näistä siis lisää ensi viikolla. Stay tuned! =o)

Tarina on ollut pitkä ja polveileva mutta niin ihana. Kiitos teille, kun olette jakaneet tämän matkan kanssani! <3

Jätän blogin vielä julkiseksi, mutta uskon että jossain vaiheessa muutan tämän salaiseksi. Tästä mahdollisesta muutoksesta tulen kyllä infoamaan tännekin hyvissä ajoin.

Vaikka en enää uusia postauksia kirjoitakaan, tulen kyllä seuraamaan kommetteja, ja vastaan varmasti jokaiseen kommenttiin. Voitte siis edelleen jättää kyselyjä tai muutoin vain huomioita tai terveisiänne postauksiini, ne kyllä huomioidaan. =o)

Uutta blogia olen pohtinut, mutta nyt ei tunnut aika siihen riittävän. Seuraan kyllä muiden blogeja, ja tulen niihin kommentoimaan, joten kokonaan en blogistaniasta häviä. Tämä ei siis ole hyvästi, vaan

Näkemiin!

Morsiuskimpputaulu kunniapaikalla

Vieressä väreihin sointuva polttareissani puhaltamani maljakko

Morsiuskimppu on kuivattu erikoismenetelmällä, jolloin se säilyttää muotonsa ja värinsä paremmin.

Taulun kuljetus olikin sitten asia erikseen. Asumme Helsingissä, mutta taulu teetettiin Pirkanmaalla eli lähellä hääpaikkaa. Normaali kimpputaulu olisi ollut helppo kuljettaa näinkin pitkän matkan ongelmitta, mutta meillä olikin erilainen taulu. Morsiuskimppu roikkuu vapaasti helminauhasta, eli se pystyy vapaasti heilumaan vitriinin sisällä. Ja mitä tapahtuu kun yhdistetään auton liikkeet, heiluvat kuivakukat ja kovat vitriinin lasiseinät? Murtuneita kukkia! =o/ Vaikka kuinka yritimme estää (kimpputaulun tekijän ohjeiden mukaan) kimpun heilumista, ei sille vain voinut mitään. Onneksi Tampere-Helsinki moottoritie on hyvin suora, mutta sekä lähtöpaikassa että kotipihassamme kimppu heilui ja kolahteli seiniin. Ja asiaa eivät auttaneet yhtään huonosti auratut tiet ja todella syvät ajourat, joiden yli piti pomppia. Emme siis päässeet vahingoitta perille, vaan kimpun terälehtiä tai niiden kärkiä mureni törmäyksien ja heilunnan ansiosta. Onni onnettomuudessa oli kukkavalintani; Neilikkahan on luonnostaankin röpelöinen, joten pieniä murtumia ei onneksi kimpusta huomaa! =oD Eri asia olisi ollut esim. liljojen tai vaikkapa orkideojen kanssa. Niiden selkeistä, sileäreunaisista terälehdistä murtumat olisivat paistaneet kauas.

Vitriinin pohjalla pala hääpuvustani ylijäänyttä kangasta, sekä noutopöydän asetelmassa ollut perhonen

Kuivattu kimppu on hieman eri tavalla koottu, kuin alkuperäisesti floristin tekemänä. Kimpussahan oli alunperin yläosassa helmistä tehty kantolenkki ja kimpun pohjassa roikkui kolme helminauhaa. Nyt kimppu on koottu niin, että kantolenkki ja helminauhat ovat samalla puolella kimppua, ja periaatteessa kimppu roikkuu ylösalaisin. Alkuun ihmettelin tätä, kunnes keksin syyn: Kimpun kantolenkkihän irtosi jo ennen kirkkoa, joten kannoin sitä silloin noista kolmesta irtonauhasta. Tämän vuoksi kimppu oli noin päin myös maljakossaan esillä hääjuhlassamme, ja niin päin sulhon äiti on sen juhlasta vienyt kimpputaulun tekijälle. Itse ohjeistin anoppia vain sanomalla, että irronnut kantolenkki on kimpun alla maljakon pohjalla, ja että haluan sen kimpputauluun mukaan. (Kuivaneet kukathan eivät paljoa paina, eli lenkki kyllä kestäisi niiden painon vaikkei tuoretta kimppua kestänytkään.) En tiedä, kuinka anoppi on ohjeistanut kimpputaulun tekijää, mutta epäilen hänenkin vain sanoneen tekijälle samat ohjeet, huomaamatta tarkentaa, että kantolenkki on siis ollut toisella puolen kimppua. Sinänsä taulun tekijältä looginen johtopäätös kiinnittää kantolenkki samalle puolelle kuin loputkin helminauhat. Siinähän on ollut 50/50 mahdollisuus onnistua. =o) Tällä kertaa ei tämä arvaus mennyt ihan nappiin, mutta en jaksanut tästä huomauttaa, vaikka tekijä olisi varmasti korjannut kimpun niin halutessamme. Mielestäni kimpputaulu on kaunis juuri näin, ja pohjalla oleva perhonenkin tulee paremmin esille ilman alas roikkuvia helminauhoja. Ja näinhän minä kimppua kirkossa pidinkin (tosin potrettikuvissa oikeinpäin kun kantolenkki oli vielä paikoillaan), ja muistetaanpahan varmasti tästäkin seikasta tämä kimppukommellus lopun ikäämme. ;o) *hih*

Tuleville morsiamille tästä vielä vinkkinä: Jos todella haluatte kaiken onnistuvan nappiin, muistakaa kommunikoida yksityiskohtaisesti ja tarkasti pienetkin asiat! Rautalangasta vääntäminen saattaa tuntua turhauttavalta tai ohjeiden kuuntelijat eivät välttämättä sitä arvosta, mutta niin usein monen asian voi tulkita eri tavoin, että se mielestäni kannattaa. Itseäni onneksi tämä(kään) pieni kommellus ei haittaa, koska lopputulos on kaunis. =o)

Kortin kansi:

Kortti sisältä:

Puntaroimme pitkään, ja päädyimme kahteen hieman poikkeavaan ratkaisuun. Ensinnäkin kortin kansi on pystysuunnassa, mutta kortti sisältä vaakasuuntainen. Tämä sen vuoksi, että halusimme kanteen kokonaisen poseerauskuvan meistä, ja ne ovat luonnollisestikin pystysuuntaisia. Kortin sisälle minä halusin ehdottomasti tuon hääautokuvan, ja ihastuimme molemmat tuohon herkkään melkein-pusu kuvaan, joka myös on vaakamallinen. Niinpä päätimme rikkoa kaavaa, ja kortti on etukannesta pystysuuntainen mutta sisältä vaakamallinen. Ei ole kukaan tätä erikseen kommentoinut, mutta omasta mielestäni toimii! =o)

Toisena erikoisuutena se, että päädyimme jättämään kokonaan sanan "kiitos" tai "kiittäen" pois kortista. Olin kyllä ostanut kiitos-ääriviivatarroja, mutta niiden käyttö ei onnistunut. Ei siis oma taito saati hermot riittäneet niiden kanssa. Testasimme myös kirjoittaa käsin kiitosta korttiin (esim. nimiemme eteen, tyyliin "Kiittäen, Antero & Jaana"), mutta se ei vain näyttänyt hyvältä. Lopulta tyydyimme jättämään sen kokonaan pois. Ovathan kiitoskortit perinteinen tapa, joten kaikki varmasti ymmärsivät ilman sitä sanaakin, mistä on kyse. ;o)

Sisäkuvat lähempää:

Pusukuva on alunperinkin tarkoituksella hieman utuinen, ihana tunnelma:

Hääautomme oli ihana, ja tästä vieraatkin ehkä muistavat perhosteemamme, teemaväriämme, ja papinkin puheessa esiin tullutta lausahdustamme:

Kiitoskorttien mukana lähti myös valittuja otoksia (1-4 per vastaanottaja) vieraistamme, kullekin kortin saajalle itsestään/perheestään. On ollut hauska huomata näitä otoksia vastaanottajien kodeissa esillä, ainakin kahdella perhekunnalla ne killuvat jääkaapin ovessa. =o) Juuri tähän pyrimmekin; ilahduttamaan vastaanottajia, ja tarjoamaan heille kuvia itsestään. Harvalla kun on kuvia itsestään, ainakaan tuollaisissa juhlatamineissa. Näin vieraat saivat siis myös muiston itsestään.

Näin meillä kiiteltiin vieraita, ja olen kyllä itse todella tyytyväinen näihin. Ja helppojakin olivat tehdä! *wirn*

Olen tämän jo vinkeissäkin maininnut, mutta painotettakoon vielä tässäkin: Varatkaa aikaa ja intoa kiitoskorttien askarteluun, mieluiten hetimmiten häiden jälkeen! Meillä tämä prosessi venyi (ja tekosyitä tähän on kassillinen, kaikki kun on perusteltavissa minun maailmassani) ja alkoi jo itseäkin ärsyttämään. Eikä kyse loppujen lopuksi ollut mistään muusta, kuin siitä ettei saanut vain tarpeeksi tiukasti otettua itseään niskasta kiinni. Toki on ollut kiirettä ja aikapulaa koko syksy, mutta mielessään tätä askartelu-urakkaa paisutteli eikä siten jaksanut/halunnut siihen tarttua. Nyt kun urakka on ohi, voin sanoa että oli kivaa! =o)

Hauskaa oli myös valita kiitoskorttien mukana vieraille lähteviä kuvia itsestään. Toivottavasti vastaanottajatkin pitävät tästä, onhan kyseessä hieman erikoisempi ratkaisu meiltä eikä ole tapana kiitoskorttien mukana lähettää muita otoksia.

Erikoisuutta kiitoskortteihimme tuo myös se, että niissä ei lue "Kiitos" tai "Kiittäen". Pidimme tekstin minimissään, ja korteissa lukee vain nimemme ja päivämäärä. Yritimme hahmotella tuota kiitostakin siihen mukaan, mutta ei se vain istunut. Toivomme vieraiden kuitenkin ymmärtävän tämän sanomattakin. (Tai kirjoitamme jotain viittaavaa joulukortteihin..?) Nyt meillä onkin kotona 60 käyttämätöntä kiitosääriviivatarraa... Onneksi ei sentään ollut kallis hukkahankinta!

Mihin kannattaa häitä suunnitellessa panostaa? Kaikilla on luonnollisesti oma budjetti, ja meilläkin se oli melko rajallinen (mikä on tietysti sekin suhteellinen käsite). Yleisenä neuvona rahallisesta panostuksesta sanoisin, että panostakaa vain siihen, mikä teistä itsestänne on tärkeintä - riippumatta siitä onko se perinteistä tai anoppienne hyväksymää! Tähän postaukseen olen pohtinut panostamista vs. pihistämistä kokonaisinvestointina, eli mm. suunnittelun ja ajankäytön panostamisen kautta enkä vain rahallisesti.

Pihistä:

• Kustannukset - Halpa ei aina tarkoita huonoa!
  • Kilpailuta, pyydä tarjouksia, vertaile. Meillä näiden ansiosta saatiin edullisesti ainakin ruoka ja juoma, tilavuokra, hääauto, valokuvaus... Edullista oli mutta ehdottomasti laadukasta!
  • Mahdollisuuksien mukaan puvut ja sormus (Miksi turhaan metsästää kallista, jos ihastut johonkin edulliseen?)
  • Hyödynnä tuttuja, suhteita, sekä tarjouksia kaikessa mahdollisessa!
• Vierasmäärä - Meillä toimi loistavasti vain läheisimpien kutsuminen (saapuneita vieraita n. 50 koko päiväksi, illaksi lisäksi n. 15 kaveria). Tämä mielestämme myös edesauttoi hääpäivämme loistavan tunnelman syntymisessä.
• Askartelut ja koristeet - Tee/hanki vain ne mitkä itse koet tärkeiksi. Ei näpertelyillä oikeasti ole hääpäivänä väliä. Itse tosin tykkäsin tähän panostaa aikaani, mutta loppupeleissä ei ollut todellakaan välttämätöntä. Säästä siis stressiäsi tässä!
• Krumeluurit - Tärkeintä hääpäivässä ei ole ulkoiset puitteet. Itse en mm. ollut aivan tyytyväinen juhlapaikkamme kattoon, mutta olen varma ettei tasan kukaan vieraista edes kiinnittänyt siihen huomiota. Älä siis juutu suunnitteluissa yltiöpäiseen koristeluun tai pikkuruisiin yksityiskohtiin, vaan keksity tunnelman kannalta oleelliseen.
• Stressi - Tee vain sen verran, mikä on itsellesi mielekästä! Häiden onnistumiseen vaikuttaa huomattavasti enemmän iloinen ja stressitön morsian/hääpari kuin mikään muu.

Panosta:

• Vihkisormus - Se on sormessasi loppuelämäsi, valitse siis huolella. Me onnistuimme löytämään molemmille upeat sormukset (omani on Oikea Unelma!) tuhlaamatta silti niihin moniamonia satoja euroja. Sormuksiin panostimme investoimalla aikaamme Sen Oikean löytämiseen.
• Oma olo ja itsevarmuus - Tyytyväinen morsian on kaunis. Panosta siis omaan ulkonäköösi ja pukuusi juuri niin vähän tai paljon kuin haluat, kunhan itselläsi on hyvä ja onnellinen olo. Sisältä se kauneus hehkuu ulospäinkin.
• Ruoka - Maittavuus! Meillä monet kehuivat pitopalvelua, ja maukas ruoka osaltaan auttoi leppoisan tunnelman saavuttamisessa.
• Teeman yhtenäisyys (mutta ei liiallisuus) - On kivaa, että vieraille jää häiden teeman mieleen, ja siten ehkä he muistavat juuri teidän häänne. Muista kuitenkin, että maltti on silti valttia ja yksinkertaisuus kaunista. Ei kannata vetää överiksi, ja muista ettei kaikkia hankittuja koristeita ole pakko käyttää. Minä suoritin meillä vielä koristeluvaiheessa karsintaa, eikä kaikkea ostamaani hyödynnetty ja se oli todella hyvä päätös. (Tosin en tiedä jäikö meidän teema ihmisten mieleen, mutta tahdon uskoa, että jäi! *wirn*)
• Juhlatilan toimivuus - Huomattavasti tärkeämpää kuin tilan ulkonäkö! Meillä esimerkiksi ilmastointi pelasti helteisen päivän ja tukahduttavan kuuman olon. Tilan pienet ulkonäköseikat jäivät kyllä täysin tämän plussan varjoon hääpäivänä, vaikken etukäteen osannut edes iloita tästä.
• Potrettikuvaus - Varaa tähän kunnolla aikaa! Omasta kokemuksesta voisin suositella tätä tehtäväksi ennen kirkkoa, koska siten ei tarvitse kiirehtiä eikä myöskään suunnitella viihdykettä vieraille. Oli myös todella ihana saada tämä oma hetki sulhon kanssa ennen vihkimistä. Panosta kuvauksessa ideoihin ja heittäydy hetkeen.
• Valo- ja videokuvaus - Ne muistot, ne muistot..! <3 Vain dokumentoituna kaikki jää oikeasti talteen, ja kuvia/videoita katsellessa pääsee todella tuntemaan sen päivän tunnelmat ja muistaa pieniäkin yksityiskohtia. Meillä panostimme tässä laatuun ja määrään, mutta minimaalisilla kustannuksilla: Valokuvaaja oli tuttu ja harrastelija (eli edullisempi), videokuvausta suorittivat ystävämme. Hamstrasimme myös sukulaistemme ottamia valokuvia, eli nyt on varmaan liki 2000 otosta digiversioina tallessa. *hih*
• Bändi (tai haluamanne ohjelma/tunnelma) - Satsaa siihen, että saatte häissänne juuri sellaisen tunnelman kuin itse haluatte. Me halusimme tanssi/bilehäät, ja suunnitelmamme toteutui paremmin kuin hyvin oikeanlaisen bändin myötä. Tässä kohtaa budjettimme paukkui rajusti (liki tuplaantui alkuperäisestä suunnitelmasta), mutta oli kyllä sen arvoistakin!
• TUNNELMA! - Tulee toivottavasti kaiken panostuksenne myötä. =o)

Mihin aiot itse panostaa tai mihin olet panostanut häissänne? Tai mihin olet kiinnittänyt huomiota häävieraana ollessa, eli mitkä panostukset/pihistykset ovat jääneet mieleen?