Huhhuh, eipä ollutkaan aivan niin helppoa tuo kutsujen postitus kuin luulin. Tahdoin saada kutsut postiin maanantaina, mutta kuinkas sitten kävikään?

Maanantai:
- Muutamia osoitteita vielä uupuu
- Illalla morsian hoksaa, ettei ole vielä tulostanut saati taitellut hääinfoja (n. 45 kpl)

Tiistai:
- Yhtä osoitetta vaille kaikki saatu, päätetään edetä ja tulostaa osoitetarrat
--> Tulostin ei tahdo toimia, mutta morsian päättää että tarrat ovat riittävät luettavia, leikkaa ne (tulostettu A4 kokoiselle tarra-arkille) ja liimaa kuoriin
- Hääinfoja tulostetaan kahdelle erilaiselle paperille: iltakutsujen infot vaaleanliilalle vähän "röpelöiselle" paperille, kokopäivänkutsujen infot hieman tummemman liilalle sileälle paperille
--> Tulostin ei tahdo toimia kunnolla ja tulostaa iltakutsuihin pieniä pisteitä, myös paperin röpelöisyys tuottaa ongelmia (vaikka paperikaupassa vakuutettiin että paperi toimii hyvin tulostettaessa) ja morsian on pettynyt infojen laatuun. Ei ole kuitenkaan varapaperia eikä aikaa ostaa jälleen uutta paperia, joten morsian päättää tyytyä infoihin - kai niistä riittävästi selvää saa... Papereita taitellessa röpelöpaperi tuottaa vielä yhden pettymyksen: Muste leviää taitteiden kohdalta, vaikka kutsut taitellaan vasta 0,5-1h tulostamista myöhemmin. (Morsian pelkää, että infoista tarttuu mustetta kutsuihinkin kirjekuorissa.)
--> Kokopäivänkutsujen hääinfojen tulostus sujuu ongelmitta, kun morsian on vaihtanut tulostinta. Edes yksi asia sujui hyvin, morsian huokaa.
- Morsian lätkii pikaisesti postimerkit kuorien nurkkiin.
- Kello kiitää ja saapuu klo 17. Morsian on tulostanut kaiken, taitellut infot ja liimannut osoitetarrat. Kutsut eivät kuitenkaan ehdi enää päivän postiin, joten morsian luovuttaa siltä päivältä.

Keskiviikko:
- Morsian aloittaa varhain aamulla "kuorittamaan" kutsuja ja infoja. Kauniit, kauniit kirjekuoret todistavat sananlaskun todeksi ja ovatkin silkkoa sisältä:
 --> Kuorien liimaukset ovat olleet vähän sinne päin, ja kaikki kuoret ovat osittain liimautuneet kiinni sisänurkistaan. Koska osoitetarrat on jo liimattu (eikä olisi edes lisää tarrapaperia uusia varten) ja postimerkitkin paikoillaan, ei kuoria voi enää vaihtaa. Morsian ahertaa ja saa nitkuteltua liimaukset auki. Suurimman osan onneksi jopa ihan siististi (ellei kurki kuoren sisälle, josta tuhotyö paljastuu), ja vain yhden kuoren nitkuttelu aiheuttaa pienen reiän kuoreen. Teipillä siitä selvitään.
--> Kuorien sulkemiseen tarkoitettu liimapinta on sitä vastoin erittäin surkeaa; Kuoret eivät pysy sillä ollenkaan kiinni! Morsian päättää turvautua puikkoliimaan ja kipaisee sitä ostamaan lounaalla. Morsiamen ihemtykseksi puikkoliimakaan ei tartu..!! (Morsian syyttää ensin kuoria, mutta illalla kotona pohtii että ostiko sittenkin jotain feikkiliimaa..?) Liiman pettäessä morsian ei keksi enää muuta vaihtoehtoa kuin teippauksen. Morsiamen esteettistä silmää ja perfektionistin mieltä särkee sotkea teipilla kauniit kuoret kiinni.
- Teippauksen jälkeen morsian katsoo tyytyväisenä kättensä jälkeä ja (etupuolelta) kaunista kutsu/kuoripinoa.

Kutsut annoin työpaikan postin kuljetettavaksi, koska en olisi ehtinyt töiden takia oikeaan postiin klo 17 mennessä. Onneksi tämä on sallittua, kun postimerkit on itse maksettuja. Tässä vaiheessa morsiamen sydän väpättää. Tuntuu haikealta luopua kutsuista mutta samalla kutkuttavalta ajatella, että pian ne ovat jo perillä.

Siispä kommelluksian kautta voittoon! Hieman meinasi harmittaa nuo vastoinkäymiset, mutta lopputulos on onneksi niin ihana, että enää ei haittaa teipit eikä mitkään enää ollenkaan. =o)