Tässä tämä nyt on, polttarikertomukseni. Tästä tuli kilometrien pitkä, mutta en tahtonut jättää mitään pois vaan kirjoittaa kaiken ylös itsellenikin muistiin. Lukekaa mitä jaksatte. ;o) Kuvia en ole vielä kaasoilta saanut, mutta joitakin valittuja otoksia laitan varmasti tännekin näytille, kunhan niitä saan. =o)

Alkuvalmistelut

Kaasot (ja sulhokin!) onnistuivat pitämään polttarini todella täydellisenä yllätyksenä aivan loppuun saakka. Ante kertoi, että menemme lauantaina (viime lauantaina siis) hänen sukulaisensa lapsen synttäreille Pirkanmaalle. Ajattelimme samalla viedä vihkisormuksemme kaiverrutettaviksi ja varasin meille myös kanttorin tapaamisen lauantaille. Tämä tuottikin kaasoilleni kuulemma roimasti päänvaivaa, kun morsian oli nyt liiankin aktiivinen viikonlopun ohjelmaa suunnitellessaan! *naur* Sulho otti hyvin ohjat käsiinsä kanttorin suhteen, enkä epäillyt yhtään, kun hän tahtoi kuunnella marsseja etukäteen – ei kuulemma tahtonut mennä ummikkona kanttoria tapaamaan, enkä minä epäillyt mitään. Ante tahtoi vielä etukäteen keskustella itse kanttorin kanssa marsseista ja virsistä, ja annoin hänelle kanttorin puhelinnumeron. Enkä epäillyt vieläkään mitään! Vaikka sulho ei koko hääsuunnitteluaikana ollut puoliksikaan näin aktiivinen! *naur*

Sulho sai siis salaa vaihdettua kanttorin tapaamisemme sunnuntaille, mutta vielä oli yksi mutka matkassa: Kuinka saada morsian Tampereelle lauantaiaamuksi klo 9 mennessä? Ja vieläpä kesälomansa ensimmäisenä päivänä?? Ei hirveästi kiinnostanut lähteä ajamaan Helsingistä seitsemältä aamulla. Minun aamurutiineillani se nimittäin tarkoitti heräämistä jo klo 5:40. Kyllä, 20 minuuttia vaille 6 lauantaina! Sulho sai taivuteltua tähän väittämällä, että sukulaisen lapsen synttärit alkavat klo 10 (uskoin aivan täysin) ja kertoi että voimme hoitaa hotellin check-in:n klo 9 aamulla. Varasimme siis meille hotellin la-su yöksi, jotta ehtisimme hoitaa hyvin asioita Tampereella ja tavata Anten sukulaisia. Lisäksi suunnittelimme jatkavamme sunnuntaina matkaa omien vanhempieni luokse Pohjois-Savoon. Koska ketjuhotellit olivat aivan täynnä (tämä oli totta eikä morsiamelle tarvinnut tästä valehdella), varasi sulho meille huoneen pienestä yksityisestä hotellista. Tämän vuoksi en ollenkaan epäillyt aikaista check-in aikaa, onhan pikkuhotelleilla vähän omat juttunsa ja vapautensa hoitaa asioita. Niinpä kaikki kääntyi hyvin päin, ja morsian saatiin matkaan ajoissa – täysin tietämättömänä odottavista tapahtumista! =oD

The Päivä

Lähdimme sulhon kanssa suunnitellusti matkaan, morsian edelleen täysin clueless. Ajomatka hujahti äkkiä pienen kissakriisin takia. Otimme kissamme mukaan lomamatkallemme, ja jostain syystä toiselle kissallemme tuli (ensimmöistä kertaa ikinä) autossa pahoinvointia. Kisurukka kuolasi kuin viimeistä päivää koko matkan. Sulholle tämä taisi tietyllä tapaa ola helpotus, koska minulla ei jäänyt aikaa pohtia matkaa tai mitään. Keskityin koko matkan siis hoivaamaan karvaista lastamme. Tampereella kaasot olivat sopineet tapaavansa meidät tietyllä huoltoasemalla. Enää pitikin siis saada morsian kävelemään huoltsikan sisälle. Syynä sulho käytti morsiamen unohtunutta aamupalaa, nenäliinojen tarvetta kisun kuolapurkauksen takia ja lopulta jopa omaa suklaanhimoaan. En olisi millään tahtonut mennä ostelemaan mitään, koska olimme jo melkein perillä hotellilla, mutta lopulta vastahakoinen morsian suostui sulhon pyyntöihin. Ajettiin huoltoaseman pihaan, tepastelin sisälle – ja tuntui että koko maailma keikahti raiteiltaan! Hyllyjen välistä bongasin kaasoni sekä yhden kaverin, enkä ensin meinannut uskoa silmiäni. Sitten aukesivatkin kaikki portit; Itkin ja nauroin yhtä aikaa eikä siitä meinannut tulla loppua! Olin aivan hysteerinen, mutta onneksi en ollut ainoa vaan kaasonikin olivat aivan täpinöissään. He eivät voineet uskoa, että olivat niiin totaalisesti onnistuneet yllättämään minut!

Kun olimme saaneet koottua itsemme, minut vietiin vessaan vaihtamaan vaatteita. Sain asukseni keltaiset legginsit (en ole IKINÄ aikaisemmin käyttänyt moisia!), vaaleankeltaisen topin ja valksoien tunikamekon. Lisäksi sain keltaiset perhoskorvikset, vaaleita helmirannekoruj ja jalkaani keltaiset ”kroksit”. Asuun kuului myös vaaleankeltaiset alushousut, eli todellakin KAIKKI oli otettu huomioon! ;oD Aina kun emme istuneet autossa, sain myös selkääni ihanat kelta-valkoiset perhosen siivet. Ne kiinnitettiin leveillä pitsinauhoilla ja olivat siskokaasoni itse väkertämät. <3 Olin perhosmorsian!

Ostimme huoltoasemalta minulle aamupalasämpylän ja mehujuoman, ja siirryimme autoon. Siitä lähdettiin ajamaan, ensimmäisenä pitstopina juna-asema, josta minun käskettiin bongata eräs työkaverini. Hän löytyikin helposti, sulloutui mukaan autoon ja matka jatkui. Voin sanoa, että sydämeni hakkasi tuhatta ja sataa. En yhtään tiennyt mitä odottaa!

Seuraava pysäkki oli Näsikallio, jonka parkkipaikalta löytyikin loppupolttariseurueemme. Meitä oli yhteensä yhdeksän naista, eli todella kivan kokoinen porukka. Skoolasimme parkkipaikalla herkullisella Fresitalla ja esittäydyimme toisillemme. Pikkuhiljaa siirryimme Näsikallion leikkipuistoon, jossa alkoi hermoja raastava odottelu. Siis minun hermojani raastava, muuthan tiesivät mitä tuleman pitää! Oli kyllä elämäni pisin ja hitain ja kiduttavin 10 minuuttia! =oD

Odottelua, vasemmalla morsian ja oikealla edessä Tainuli-kaaso, takaa pilkottaa siskokaasokin:

Onneksi odottelu kuitenkin lopulta päättyi, kun ensimmäisen ohjelmanumeromme vetäjä asteli paikalle. Hän oli Raisa-Tiina, naurujoogaohjaaja! Kaasot eivät tätä tienneet, mutta sulhon äitikin on naurujoogan vetäjä. Oli kuitenkin kivempi, kun veätäj ei ollut hän, vaikka hän onkin ihana ihminen enkä voisi parempaa anoppia toivoakaan. Minulla oli kuitenkin hieman ennakkoluuloja naurujoogaa kohtaan. Onneksi ne pien murskautuivat: Naurujooga oli aivan mahtavaa! Teimme ensin lämmittelyjä, sitten erilaisia harjoituksia hieman avioliitto- ja hääteemalla (mm. kirkosta poistuminen ja äänetön nauru, nauraminen kotitöitä tehdessä, sekä itselle ja itsen kanssa nauraminen) ja lopuksi vielä vähän ”naururentoutumista”. Koko sessio oli todella mahtava, saimme nauraa aivan kippurassa (siskokaasollani taisi aivan vatsakin krampata tästä) ja mikä ihaninta, tämä toimi loistavana jäänmurtajana. Porukka tuli nopeasti tutuiksi toisilleen ja hitsauduimme naurun avulla yhdeksi poppooksi. Huomasimme myös, että naurun vaikutus säilyi koko loppupäivän; Rento fiilis välillämme kesti koko päivän ja illan, hymy oli herkässä ja nauroimme paljon enemmän kuin normaalisti.

Naurujoogan jälkeen istahdimme piknikille, ja aamua vaivanneet pilvet sekä pienet tihkusateet väistyivät kauniin auringonpaisteen tieltä. Kaasot olivat valmistaneet meille upean brunssin: sämpylöitä ja päällysteitä joka lähtöön, maukasta itse tehtyä hedelmäsalaattia sekä tietenkin tuoreita mansikoita. Kyllä kelpasi ja kaikille maistui! Syönin jälkeen sain tunnistustehtävän: Jokainen polttareihin saapunut oli kirjoittanut meistä yhteisen muiston, minun piti lukea ne ääneen ja arvata kuka sen oli kirjoittanut. Yhtä vaille sain kaikki oikein! =o) Ihania muistoja ja vielä ihanampia ystäviä. <3 Aina kun arvasin jonkun oikein, sain antaa hänelle hopeisen tai kultaisen n. 10cm kokoisen koristeperhosen. Perhosissa oli pieni nipsu, jotta sen pystyi helposti kiinnittämään vaatteisiin tai hiuksiin. Nämä kulkivatkin mukanamme koko loppupäivän. Sain myös mukaani vihkon, johon minun piti kerätä päivän aikana vinkkejä avioliittoon. Ensimmäinen uhri (sattumalta entinen työkaverini *hih*) tulikin vastaan jo heti brunssin jälkeen, kun siirryimme takaisin autoillemme.

Neuvojen kysymistä, uhrina ei yllä mainittu ex-kollega ;o)
Tässä näkyy mun kauniit siivet hyvin:

Siten alkoi mystinen matka kohti Ylöjärveä. Ajoimme letkassa ensin huoltoasemalle, jossa pidettiin naisellinen pissitauko ja morsian sai myös utia ripsiväriä silmiinsä. Muuten olin onneksi meikannut aamulla kotona, mutta silmämeikin olin suunnitellut tekväni vasta hotellilla. Koska en sinne asti koskaan päässyt, annettiin minun piirtää itselleni silmän tauolla. Tältä huoltoasemalta saavuimme erinäisten mutkien jälkeen seuraavaan kohteeseemme: Lasipaja Sinisiipeen. Saimme kukin puhaltaa siellä oman maljakon! =oD Kukin valitsi värinsä (selkeästi päivän suosituin oli sininen, itse valitsin violetin) ja perä perään puhalsimme tuotoksemme – minä tietenkin ensimmäisenä uhrina.

Puh puuh:

Tällaisen sain aikaiseksi:

Puhaltaminen oli hankalaa, koska maljakko puhallettiin suoraan ylhäältä päin, etkä siis itse nähnyt maljakon korkeutta tai muotoa. Onneksi meitä opastanut mies todella osasi asiansa, ja kaikkien maljakot onnistuivat. Kukin sai siis uniikin, täysin oman muotoisensa maljakon tehtyä. Ja jokaiselle jäi kyllä himo, että olisi voinut tehdä vielä toisenkin! Se oli siis todella hauskaa! =o) Saimme myös ammattilaiselta pienen näytöksen, ja hän tekaisi vikkelään lasietanan. Valitsimme siihen väreiksi valkoista ja vaaleanpunaista, ja Tainuli-kaaso kertoikin juuri eilen että minä saan tuon etanan itselleni! Ihanaa, juuri sellaisen olisin tahtonut heiltä ostaakin! =oD

Lasipuhalluksen jälkeen kipaisimme Alkossa ja siirryimme letkassa kohti viimeistä pysähdyspaikkaa. Tainulin vanhemmat oli ajettu evakkoon, ja saimme käyttöömme heidän omakotitalonsa saunatiloineen. Istukselimme hetken, jutustelimme ja pelasimme Arvaa kukaa. Tässä vaiheessa sain myös ensimmäisen lonkeroni eteeni (nam nam karpaloa) ja minulle pidettiin perinteinen kysely sulhasesta. Antelle oli siis esitetty 15 kysymystä hänestä itsestään, ja minun piti nyt yrittää vastata samoihin kysymyksiin. Vaikeita olivat ja sainkin vain noin viisi kysymystä oikein. =oO Noh, kuulemma saamme silti mennä naimisiin, ja minusta myös pisteenlaskija oli turhan tiukka. ;o) Ehdotuksiani tulkinnoista ei otettu huomioon, vaikka olimme mielestäni tarkoittaneet kyllä samaa asiaa vastauksillamme. *wirn*

Kyselyn jälkeen taloon saapui viimeisen ohjelmanumeron vetäjä, ja minut saateltiin rauhalliseen huoneeseen hänen kanssaan kaksin. Hän oli tullut tekemään minulle intialaisen päähierronnan. Olen harkinnut sellaiseen meneväni, ja nyt sainkin sen! Ja se oli i-h-a-n-a-a!! Niin rentouttavaa että ei voi kuvailla. Siis upeaa! =o) Tämän jälkeen olikin vuorossa ruokailu, kaasot olivat tehneet grillissä vartaita ja pihvejä ja tarjolla oli myös salaatteja ja uusia perunoita. Aivan mahtava ateria, kaikki söivät itsensä ähkyyn! Jälkkäriksi oli vielä vaniljajäätelöä kinuskikastikkeella ja suklaakekseillä, nam nam. Vatsat paukkuen siirryimme rentoon illan viettoon. Tainuli sekoitti maukkaan boolin ja pelailimme pelejä sekä juttelimme.

Polttaripäivä huipentui tietenkin saunaan. Minulle oli tehty morsiamen valtaistuin (auts, se pisteli!) ja minua vihdottiin kunnolla. Jalat piti saunassa upottaa kylmään sankkoon. Kaikilla näillä oli siis tarkoitus, poistaa menneet ja valmistaa minut tulevaa varten. Koska en voinut juosta saunan eli koko talon ympäri, juoksin takapihan huvimajan ympäri ja huusin vanhojen poikaystävien nimet ilmoille ja pois elämästäni. Heitin myös saunavastan saman huvimajan katolle (kolmikerroksisen omakotitalon katto ei olisi ollut kovinkaan realistinen tavoite...), aj se ennusti meille esikoispojan.

Täytyy tunnustaa, ensimmäinen vastan heitto jäi lyhyeksi ja mätkähti suoraan maahan. Alla morsiamen reaktio, kohde ympyröity punaisella maassa huvimajan vierellä (etualalla päivän virallinen paparazzi H):

Ennen tätä loppuhuipennusta selkäni pestiin suolalla, jauhoilla ja hunajalla, päähäni rikottiin kananmuna hdelmällisyyttä tuottamaan (äyks) ja kaikki tämä huuhdottiin maidolla. Kylmällä maidolla, jaiks! Kaiken muun kestin urheasti, mutta kylmän maidon alta teki mieli karata ja luikertelin vähän karkuun. ;o)

Nyt olin siis valmisteltu tulevan avioliittoomme mahdollisimman hyvin. Istuimme iltaa, joimme ja napostelimme, sekä meikkasimme ulos lähtemistä varten.

Morsiamen meikkiarsenaali:

Muutamat poistuivat saunomisen jälkeen paikalta, mutta suurin osa jäi loppuun saakka. Ilta päättyi hurjaan tanssimaratoniin Tampereen yössä. Oli ihanaa, oli upeaa! Tainuli ja H, mä todella odotan teiltä sitten tanssishow:ta tai dance off kilpailua hääjuhlassamme! =oD

Yksi H:n muuvi, sensurointihymiöllä yritetty jäljitellä alkuperäistä ilmettä *hih*:

PS. Mulla on teille yksi uusi ”muuvi”, näytän sitten seuraavalla kerralla. ;o)

Jälkipuintia

Kiitos kaasoille Täydellisestä Polttaripäivästä ja kiitos kaikille osallistuneille ystävilleni! Koko sunnuntain olin vielä aivan tunnelmissa, enkä nytkään voi olla hymyilemättä. Ylititte kaikki odotukseni, enkä olisi voinut kuvitela mitään näin ihanaa polttareihini. Voi hehkutuksen hehkutus, te olette parhaita! <3

Siskokaaso-Opukka, morsian, ja Tainuli-kaaso valmiina valloittamaan maailman: