Joudutte vieläkin tyytymään vain pikaiseen kirjoitukseen, valitettavasti edelleen ilman kuvia. Aamulla jouduimme siirtymään arkeen, kun poistuimme Aulangolta. Ajoimme yhdessä kotiimme, jossa aviomies ehti vain käydä kääntymässä ennen kuin joutui jatkamaan kohti opiskelujaan toiselle paikkakunnalle. Jäin siis yksin kotiin. Koko päivän olen haahuillut vähän kummissani osaamatta tehdä mitään järkevää, kunnes nyt sen keksin, missä mättää: Nyt on iskenyt haikeus!

Olen haikea, koska häät ovat ohi. Kaikki se suunnittelun into ja huuma on nyt jo takana päin, ja suuri huipentuminenkin on jo koettu. Olen haikea, koska emme saaneet tämän kauempaa Anten kanssa yhdessä maistella tätä uutta vaihetta elämässämme. On karua pudota yksin arkeen hektisen viikon ja erityisesti kahden rakkauden sekä romantiikan täyttämän päivän jälkeen. En olettanut tämän tuntuvan näin haikealta, olemmehan jo tottuneet siihen että joudumme viettämään viikkoja erillään. En olettanut, että ikävä voi iskeä jo näin pian...

Huomenna varmasti tämäkin haikeus tosin väistyy, kun palaan itsekin töihin ja normaali arjen tohina alkaa. On vain haikeaa, kun jäin yksin totuttelemaan olemaan Rouva. Onneksi saan aviomiehen takaisin rinnalleni viikonloppuna, ja sitä ennen voimme kerrata hääpäivää ja jakaa tunnelmiamme puhelimessa.