Häämatkaa edeltävänä päivänä meillä oli sukulaisen häät. Osaltaan tämä hieman hankaloitti aikaista matkaan lähtöä ja erityisesti aiheutti univelkaa, mutta kokonaisuudessaan oli kyllä hauskaa päästä liki suoraan häiden juhlahumusta matkalle. Voin siis suositella, että jos ei ole mahdollista lähteä häämatkalle heti (tai pian) omien häiden jälkeen, kannattaa yrittää ajoittaa matkaa muiden häiden yhteyteen! *naur* No ei, meilläkin tämä oli sattuma, mutta kiva sellainen.

Häämatkalle lähdimme sunnuntaina 13.9. Lentomme lähto klo 7:30, mikä tarkoitti herätystä puoli viiden aikaan aamulla. Hyvin siitäkin selvittiin, kun tiedossa oli koko viikko jännää ja ihanaa tekemistä. Oli myös todella mukava saapua matkakohteeseen jo aamupäivän puolella, eli jo tulopäivänä ehti tutustua paikkoihin ja sopeutua uuteen ilmastoon. Kohteemme oli siis Kreikan itäinen saari Samos, joka kyllä varasti sydämemme - erityisesti ihanan hotellimme ja hotellin sydämellisten työntekijöiden ansiosta. Tuntui kuin olisimme saapuneet jo valmiiksi tuttuun paikkaan, vaikka emme ole aikaisemmin siellä (tai muuallakaan Kreikassa) ikinä vierailleet.

Hotellimme

Hotellihuoneemme
¨

Näkymä parvekkeeltamme

Sunnuntaina kävelimme hotellin ympäristössä ja kävimme myös tutustumassa pintapuolisesti Samoksen kaupunkiin. Samoksen saari on kukkulaista ja vuorista maastoa, ja vaikka meidänkin hotellilta kaupungin keskustaan oli ehkä vain 2km, tuntui se pidemmältä maaston vuoksi. Hotellimme sijaitsi siis rinteellä, ja kaupungilta hotelliin palatessa oli koko matka ylämäkeä. Usein sen matkan käveltyään pitikin heti suunnata hotellihuoneessa suihkuun!

Kapeita katuja

Kauniita taloja

Värikkäitä koteja

Selkeitä eroja katukuvassa...

Maanantaina otimme vielä rennosti, hahmottelimme loppuviikon ohjelmaamme ja keskityimme rusketuksen alulle saamiseen. Totesimme, että hotellimme allasalue oli liian suojaisa ja kuuma meitä varten, joten suuntasimme kohti edellisenä päivänä kävelyllä näkemäämme kivikkorantaa. Vuokrasimme sieltä tuolit ja pystyimme nauttimaan auringosta jo selkeästi paremmin, kiitos ihanan leppoisan merituulen. Kävimme myös kahlaamassa meressä ja ihastelimme veden kirkkautta sekä upeita sileitä kiviä. Aurinkotuolien vuokraan kuului myös ilmaiset juomat, ja nautimme vastapuristetusta appelsiinimehusta sekä makeankirpeistä sitruunasmoothieista. Olivat kyllä herkkua! Iltapäivällä palasimme hotellille pienille nokosille, mutta illalla palasimme takaisin rannalle ja nautimme buffetaterian rantahotellissa.

Tiistaiksi ja keskiviikoksi vuokrasimme jeepin, ja kiertelimme saarta. Jeepissä pystyi laskemaan katon alas, joten ajellessamme pystyin myös ottamaan aurinkoa. *wirn* Tiistaina keskityimme saaren eteläosaan, ja kävimme mm. Pythagoraan kaupungissa. Vierailimme pienessä vanhassa luostarissa sekä heidän upeassa kirkossaan, joka oli kaiverrettu vuoren sisälle. Kirkko oli matala ja viileä luola, mutta silti vaikuttava. Ajoimme takaisin Samoksen kaupunkiin saaren poikki, reitillämme mm. Pyrgoksen pieni kylä, josta ostimme paikallista hunajaa. Suosimme todellisia paikallisia ostoksissamme, ja esim. hunajan ostimme tien varrella asuntonsa kuistilla pientä hunaja- ja yrttikauppaa pitävältä vanhalta muorilta. Mummo ei puhunut englantia emmekä me luonnollisesti kreikkaa, mutta hyvin kaupanteko sujui. Mummo maistatti hunajansa ja haistatti yrttinsä, ja mukaamme tarttuikin aiotun hunajan lisäksi myös pussillinen kuivattua minttua. Ah, sitä tuoksua! Mummolla oli seuranaan kissa ja papukaija-Pedro, joka osasi mm. naukua. Varsin ihana tuttavuus, ja harmittaa ettemme hoksanneet pyytäneet saada ottaa hänestä kuvaa. Pedrosta sentään napattiin otos.

Luostarille

Hautausmaa (ei liity luostariin, eri puolella kaupunkia)

Aivan turhaa kaataa hienoja puita teitä asfaltoidessa

Pedro

Keskiviikkona suuntasimme pohjoisrannikkoa myöten kohti saaren länsiosaa. Päivän matkanähtävyyksiin kuuluivat mm. kehuttu ja suositeltu vesiputous, joka osoittautui vuoristopuron (tai parhaimmalla tahdollakin ilmaistuna hyvin kapean joen) reilun metrin mittaiseksi pudotukseksi. Ei aivan sellainen nähtävyys, mitä odotimme, mutta yllättävän hauska reissu sekin. Ei itse putouksen vaan lähinnä sinne pääsyn takia: Loppumatka piti kahlata vedessä ja voin kertoa, että vuoristopuron vesi ei todellakaan ole lämmintä! =oD Tosin kuuman päivän keskellä se viileys (kylmyys) kivasti virkisti. Tuon jälkeen menimme meren rantaan kuivattelemaan, ja Ante kävi meressä pulikoimassa. Minä en suurien aaltojen takia uskaltanut kuin kahlailla...

Vesiputous

Meri

Aviomies kelluu

Tämän jälkeen alkoikin todellinen seikkailuosuus, ja pystyimme vain kiittelemään jeepin valintaamme. Niitä teitä ei todellakaan olisi tavallisella autolla päässyt! Ajoimme kapeilla vuoristoteillä, joissa ei todellakaan ollut mitään turvakaiteita. Yhdessä välissä tie luikerteli yllättäen pienen kylän läpi; Eteemme tupsahti lyhyt mutta jyrkähkö mäki sekä kaksi taloa, joiden välistä tie teki n. 45-asteen kulman. Niin, ja talot olivat toisistaan vain reilun 1,5 metrin päässä, eli auton reunoille jäi n. sentti suuntaansa. Mitään kiertotietä ei ollut, joten pakko oli siitä rakosesta ajaa, ja Ante selvittikin tämän oivallisesti pienen tuumauksen jälkeen. =o)

Tiukka paikka... (eikä ees kuvassa näytä puoliksikaan niin pahalta kuin oikeasti oli)

Keskiviikkona valloitimme myös Pythagoraan luolan, joka olikin sellaisen reissun takana, että emme osanneet arvatakaan. Tällä kertaa tien huonokuntoisuus ei yllättänyt - olivathan kaikki reissumateriaalit kertoneet ettei luolille pääse autolla - muta missään ei mainittu siitä, että luolat nähdäkseen piti vielä kiivetä jyrkkiä kiviportaita vuoren rinnettä pitkin n. 350 metriä. Ei kuulosta pitkältä matkalta, mutta auringon paahteessa ja jyrkkiä kiviportaita myöten ei ollut kovinkaan helppo tehtävä minulle. (Meinasi välillä ärsyttää Anten kevyt askel ja innostusyritykset "jaksaa jaksaa"... *wirn*) Luola itsessään ei ollut kovin kummoinen (luola kuin luola), mutta tulipa nähtyä ja sain ainakin voitettua jälleen yhdessä asiassa itseni. ;o)

Vähän kiivettiin (tässä vain murto-osa kiemurtelevasta portaikosta, auto pieneni muurahaisen kokoiseksi alhaalla)

Illalla koukkasimme vielä pieneen vuoristokylään (Manolates) päivälliselle. Oppaan antamissa esittelyissä varoiteltiin, että kyseiseen kylään on vaikea ajaa eikä suositella vuoristoteitä kokemattomille. Täytyy kyllä sanoa, että ei se ollut reitti eikä mikään verrattuna päivällä ajamiimme koukeroihin ja loukkoihin! =oD Eli helposti päästiin kylään perille, mutta ravintolan löytäminen olikin paljon hankalampaa. Siis oli siellä ravintoloita ja tavernoita, mutta halusimme mennä juuri tiettyyn paikkaan, jota opas oli suositellut. Pitkällisen etsinnän jälkeen löysimme paikan, Luukaksen taverna, ja oli kyllä lopulta vaivan arvoista! Tavernan terassilta oli näkymä kauas (oppaan mukaan Turkkiin asti) ja ruoka oli sanoin kuvailemattoman hyvää. Itse söin vasikkaa, ja oli kyllä koko reissun ehdottomasti paras ateria, NAM!

Luukaksen äitee (Anten sanoin: Two big mammas!)

Torstaina menimme opastetulle reissulle Turkkiin, Efesoksen rauniokaupunkiin. Valokuvia tuli otettua satoja, ja oli mahtava tunne nähdä antiikin aikaisen kaupungin raunioita, kävellä samoilla marmoriteillä kuin kaupungin asukkaan ennen muinoin. Myös oppaamme oli todella kiva, hersyvän iloinen (jonka naurusta ei voinut erehtyä) ja asiansa osaava nuori nainen. Efesoksen kierros kesti reilut 2 tuntia, jonka jälkeen palasimme takaisin satamakaupunkiin syömään sekä kiertelemään ostosbasaareilla. Harmittavaa kyllä, emme juurikaan löytäneet ostettavaa. Olisin toivonut nahkalaukkua, mutta en kuitenkaan halunnut ostaa selvää merkkikopiota, ja niitä basaarit olivat pullollaan. En siis onnistunut löytämään kaunista nahkalaukkua, joka ei olisi ollut jonkin merkin kopio, joten jäipä hankkimatta koko laukku - vaikka halvalla olisi kyllä ollut vaikka millaisia kopiolaukkuja saatavilla.

Efesos, kirjasto

Efesos, amfiteatteri

Perjantain ja lauantain pyhitimme Samoksen kaupungin kiertelylle sekä auringon palvomiselle. Kaikesta kiertelystä huolimatta yllätyin, kuinka vähän ostinkaan tavaraa. Ehkäpä alan vihdoinkin oppia, että edes tuliaisina ei kannata raahata mitä tahansa tavaraa. En siis löytänyt mieleistäni laukkua enkä kenkiä, en ainakaan riittävän edullisesti. Mutta muuta pientä kivaa sen sijaan kyllä tarttui mukaan. Lauantaina myös vihdoin muistin ostaa ja postittaa kortit lähimmille. *heheh*

Kisuja oli joka paikassa paljon, yleensäö vapaina ja hieman huonokuntoisina mutta ystävällisinä

Huoltoasemalla

Luukaksen tavernassa

Kadulla

Yksi hieman plösö kisuli... *hihi*

Käytiin myös Samoksen arkeologisessa museossa.

Iso mies

En jostain syystä ollut koskaan ajatellutkaan, että ennen muinoinkin on ollut koriste-esineitä...

Sunnuntaiaamuna oli haikeaa lähteä takaisin kotiin, mutta toisaalta hyvä lähteä silloin kun ilo oli ylimmillään. Muutaman päivän päästä pieni saari olisi jo saattanut alkaa tylsistyttää, koska emme tosiaan jaksaneet muutamaa päivää enempää vain maata altaalla, ja pienen saaren nähtävyydetkin tuli nähtyä jo parissa päivässä jeepin kuljettamana. Niin mukavat muistot paikasta ja erityisesti hotellista kuitenkin jäivät, että olisi ihana joskus palata sinne takaisinkin.

Suosittelen siis ehdottomasti Samosta kaikille! Mielestäni oivallinen kohde niin auringonpalvojille kuin auton/jeepin selässä seikkailuja haluavalle. Paljon meiltä jäi myös kokematta, mm. sukellus/snorklaus, eli kyllä Samoksella aktiviteettejakin olisi.

Se aurinko...