Jälleen on ympyrä lähempänä sulkeutumistaan. Viikonloppuna sain (VIHDOIN) askarreltua kiitoskorttimme. Aikaa siihen menikin, lähinnä ylivarovaisen ja pikkutarkan liimateipin käyttämisen vuoksi. Vielä en voi täällä esitellä lopullisia tuotoksia, koska tahdon ensin vastaanottajien saavan ne postissa. Ja koska säästösyistä postitamme kiitoskortit yhdessä joulukorttien kanssa (joiden askartelun kimppuun käyn ensi viikonloppuna), mennee vielä muutama viikko ennen paljastusta. Mutta nätit niistä tuli! Vaikka itse sanonkin... ;o)

Olen tämän jo vinkeissäkin maininnut, mutta painotettakoon vielä tässäkin: Varatkaa aikaa ja intoa kiitoskorttien askarteluun, mieluiten hetimmiten häiden jälkeen! Meillä tämä prosessi venyi (ja tekosyitä tähän on kassillinen, kaikki kun on perusteltavissa minun maailmassani) ja alkoi jo itseäkin ärsyttämään. Eikä kyse loppujen lopuksi ollut mistään muusta, kuin siitä ettei saanut vain tarpeeksi tiukasti otettua itseään niskasta kiinni. Toki on ollut kiirettä ja aikapulaa koko syksy, mutta mielessään tätä askartelu-urakkaa paisutteli eikä siten jaksanut/halunnut siihen tarttua. Nyt kun urakka on ohi, voin sanoa että oli kivaa! =o)

Hauskaa oli myös valita kiitoskorttien mukana vieraille lähteviä kuvia itsestään. Toivottavasti vastaanottajatkin pitävät tästä, onhan kyseessä hieman erikoisempi ratkaisu meiltä eikä ole tapana kiitoskorttien mukana lähettää muita otoksia.

Erikoisuutta kiitoskortteihimme tuo myös se, että niissä ei lue "Kiitos" tai "Kiittäen". Pidimme tekstin minimissään, ja korteissa lukee vain nimemme ja päivämäärä. Yritimme hahmotella tuota kiitostakin siihen mukaan, mutta ei se vain istunut. Toivomme vieraiden kuitenkin ymmärtävän tämän sanomattakin. (Tai kirjoitamme jotain viittaavaa joulukortteihin..?) Nyt meillä onkin kotona 60 käyttämätöntä kiitosääriviivatarraa... Onneksi ei sentään ollut kallis hukkahankinta!