Tässä vinkkejä neuroottisen morsiamen näkökulmasta ja kuinka itse onnistuimme saamaan Täydelliset Häät....

Mitä suosittelen huomioimaan suunnittelussa ja organisoinnissa:

• Älä stressaa niistä, mihin et voi vaikuttaa. --> Sää, tietyöt, sairastumiset... Kaikki kuitenkin järjestyy, ja millään noilla ei loppupeleissä ole mitään merkitystä naimisiinmenon kannalta. Noh, papin sairastuminen saattaisi vähän vaikeuttaa, mutta jokainen ammattilainen on velvollinen toimittamaan sijaisen, eli nou hätä!
• Jos koristelette itse juhlapaikan, suunnittele siihenkin valmiiksi kuka tekee ja mitä. --> Meillä oli koristeet ja ihmiset, mutta meinasi mennä häslingiksi ja morsiamen pinna kiristyä, kun en ollut etukäteen miettinyt kuka tekisi mitä, ja kaikki kyselivät minulta. Oma moka, tulipahan opittua. Ja onneksi sulhokulta osaa rauhoitella paniikit pois. *wirn*
• Kerro valokuvaajalle tarkat ohjeet millaisia kuvia haluat (myös vaikka kuvaaja vaihtuisi viime tipassa!) tai mieluusti näytä muutamia (huom, vain muutamia!) esimerkkejä.
• Ota kaikenlaisia ehdotettuja kuvia, vaikket ideaan heti ihastuisikaan. --> Eräs sulhon idea tuntui aluksi laimealta, koska oli niin paljon adrenaliinia ja vauhti päällä, nyt jälkikäteen harmittaa todella todella suuresti! Olen kuitenkin keksinyt tähän back up planin jos vielä vuodenkin päästä harmittaa. *hihi*
• Valitse avustajat huolella. --> Meille kävi hyvä tuuri, koska rakkaimmat ihmisemme tahtoivat aktiivisesti osallistua ja ottivat kukin omat roolinsa ja vastuunsa vakavasti. Mutta vaikka meille ei tullutkaan "huithapeli"-ongelmaa, tunnistan että sellainen olisi voinut olla hankala paikka.
• Älä käytä avustajia orjatyövoimana, vaan kutakin oman haluamisensa ja mahdollisuuksiensa mukaan. --> Kyse on kuitenkin teidän häistä, eli kukin (joka ei ole itse tapahtumassa menossa naimisiin) panostakoon juuri haluamansa verran.
• Tee mahdollisimman paljon etukäteen, esim. istumajärjestystä voi hahmotella jo ennen kuin ilmoittautumiset on kasassa. --> KULLAN arvoinen ohje! Häiden alusviikko on muutoinkin täynnä ohjelmaa ja kiirettä, jopa meillä vaikka kaikki askartelut ja koristeet ym. olikin jo valmiina. Se aika vain menee johonkin - ja nopeasti!
• Kerro tarkat ohjeet avustajille (vaikka he kiusaisivatkin sinua pikkutarkaksi, kröhöm). --> Esim. pelkkä "ota valokuvia" ei kenties riitä, vaan neuvo millaisia/miten. Yleiset ohjeet kukin kuitenkin tulkitsee omalla tavallaan, ja esim. valokuvien kauneus on niin paljon katsojan silmässä. Jos siis tahdot juuri oman näköistäsi, muista kertoa selkeästi mitä se on.
• Jaa hääpäivän kaikki tehtävät muille! --> Hääpäivänä sekä sulhasen että morsiamen etuoikeus on saada vain nauttia. Oma hääpäivämme meni (tietääksemme) todella sujuvasti eikä missään vaiheessa tarvinnut kummankaan meistä huolehtia yhtään mistään. Jälleen kerran ovat avustajat korvaamattomia. <3
• Nimitä myös yksi henkilö, joka sinun (ja/tai sulhasen) lisäksi tietää koko hääpäivän paletin. Näin kaikki pysyy hallinnassa. --> Meillä siskokaasoni otti ohjat käsiinsä. Oli todella helpottavaa tietää, että jollain on kokonaisuus hallinnassa! Jos kukaan ei olisi tiennyt kokonaisuutta, olisi varmasti yksittäisten ihmisten tekemisistä/velvollisuuksista tullut jotain häslinkiä, tai ainakin he olisivat minulta kyselleet omia vuorojaan jne. Nyt sain olla vallan huoleton, ja siskokaaso piti langat käsissään oivallisesti!
• Mieti mihin haluat panostaa ja mitä tahdot ihmisten muistavan häistänne, ja keskity niihin todella. --> Häävieraat tulevat todennäköisesti muistamaan vain suuret linjat ja tunnelman, pienillä näperryksillä ei siis ole heille väliä kunhan perusasiat löytyvät ja kaikki sujuu. Lisäksi kukaan heistä ei tiedä mitä puuttuu, joten he eivät osaa sitä kaivatakaan.
• Askartele vain juuri sen verran kuin sinua kiinnostaa/haluttaa ja vain sen verran mihin sinulla on oikeasti kunnolla aikaa. --> Häät eivät kaadu istumajärjestyksen tai ohjelmataulun puuttumiseen, mutta uupunut ja ärtynyt morsian/sulhanen/kaaso/bestman varmasti masentaa hääpäivän tunnelmaa. Samoin: Hääpäivän tunnelmaa ei luoda askarteluilla vaan fiiliksellä, ruualla ja ohjelmalla/ohjelmattomuudella. Vaikka itse innostuinkin askartelemaan oikein olan takaa, ei tämä todellakaan ollut oleellista hääpäivän kannalta. (Omalle hyvälle mielelleni kylläkin, olihan se palkitsevaa nähdä kaikkien näperryksien ja koristeiden nivoutuvan yhteen hääpäivänä.)
• Aikatauluta / suunnittele myös häiden jälkeiset, esim. kiitoskorttien askartelu ja lähettäminen. Muutoin saattavat venyä! --> Itselläkin kävi näin, vaikka kuinka tuhahtelin etukäteen että totta kai kiitoskortit laitetaan heti häiden jälkeen ja onpas outoja hääpareja ne joilta tämä jää roikkumaan... Syytän tästä tosin syksyn kiireitä, jotka tulivat mukanaan uuden elämänmuutoksen (ei naimisiinmeno tahi jälkikasvu *wirn*) myötä. Ja vaikka tämä onkin venynyt, en stressaa; Tämän hetken tavoite on saada kortit matkaan jouluksi. Mutta olisi tämän voinut paremmin suunnitella. ;o)

Käytännössä parhaat toteutetut ykstyiskohdat:

• Vieraskirjakortit!! --> Meillä ei siis ollut vieraskirjaa, vaan kukin vieras kirjoitti terveisensä pienelle kortille (jotka toimivat myös paikkakortteina). Kortteja jäi palauttamatta vain muutama, mutta vastaavasti jotkut palauttivat useammankin kortin. Tein siis ylijäämäkartongista extrakortteja, jotka laitettiin palautuslaatikon viereen tyrkylle. Näin vieraat saivat hyvin aikaa kirjoittaa terveisiään, ei tarvinnut jonottaa vieraskirjalle, ja kukin kirjoitti enemmän kuin vain allekirjoituksensa. Kortit ovat olleet todella hauskoja ja suloisia, löytyy huumoria ja herkkyyttä. Korteista on tarkoitus tehdä pieni albumi (tai liittää ne häävalokuva-albumiin).
• Lasten nurkkaus --> Tainuli-kaaso tulosti lapsille väritystehtäviä (ilmaiseksi netistä) ja toi tyhjääkin piirrustuspaperia. Äidiltäni saimme puuvärikyniä. Saimme siis todella halvalla helppoa viihdykettä lapsille! Itse en ehtinyt nurkkauksessa juurikaan käydä, mutta minulle jäi sellainen mielikuva, että tämä oli kyllä suosittu lasten keskuudessa. (Korjatkaa, kaasoseni, jos olen väärässä!)
• Lasten pinjata --> Harvemmin Suomessa (ainakaan häissä ja ainakaan minun tietääkseni) nähty lastenkutsujen viihdyke oli oikea hitti. Liki kaikki lapset (muutamaa ujointa ja pienintä lukuunottamatta) innostuivat osallistumaan, ja palkintona saadut pinjatan sisältä ropisseet karkit olivat kaikkien mieleen. Oman lisäsäväyksensä ja jännitysmomentin toi sitkeä pinjata, jonka sai lopulta vasta sulhanen rikottua.
• Varakengät (molemmat!) --> Oma henkilökohtainen suosikkini! Minulla siis oli yhteensä kolmet kengät hääpäivänä mukana, kahdet varta vasten hankitut ja yhdet jo ennestään omistamani. Ja kaikkia tarvitsin! Oli korkokengät kirkkoon ja juhlan alusta häävalssin yli, koska pukuni paljasti kengät ja ne olivat oleellinen osa asuani. Vaikka olenkin tottunut korkkarien käyttäjä, tiesin päkiöideni vaativan illaksi matalampia, joten hankin turkoosit matalat avokkaat. Niillä oli hyvä bilettää eikä tarvinnut pelätä tanssiessa korkokenkien vaaroja. Loppuillasta nuokin matalat (muovi)avokkaat kävivät liian kuumiksi, joten siirryin lipokkaisiin (läpsyihin). Ne olivat minulla jo ennestään, sattumalta valkoiset, joissa on paljettiperhoset! Ehdottomasti oikeat kengät päättää Täydellinen Päivä.

Näin siis meillä saatiin toteutettua upeat, ikimuistoiset häät. Loppuun ei voi muuta todeta kuin sanoa sydämellisesti KIITOS KIITOS KIITOS kaikille avustajillemme ja häiden järjestelyissä mukana olleille ihmisille! Juuri te saitte hääpäivästämme täydellisen, emmekä olisi voineet unelmoidakaan paremmista apulaisista. KIITOS Opukka, Tainuli, Jaska, Kossu, vanhempamme, Hanski, Jaskan avokki; Olitte korvaamattomia!! <3