ETHÄN KOPIOI KUVIANI! 

Hääpäivän aamu ja vihkiminen

Heräsin lauantaina aamuyöstä jo viideltä, enkä sen jälkeen enää saanut kunnolla unta. Köllin ja torkahtelin, kunnes lopulta klo 7 herätyskello soi. Pesin kasvot, pukeuduin nätisti, varmistin että kaikki oli mukana, ja suuntasin alas aamupalalle. Ante jäi vielä tässä vaiheessa nukkumaan, koska hänellä oli aamulla tehtävänä vain saada opastekylttimme paikoilleen. Sen sijaan minulle avustajien kanssa meinasi tulla kiirekin. Hotellin aamupala alkoi klo 7:30 ja minun piti olla kampaajalla jo klo 8. Söimme pikaisesti, ja siinä hötäkässä huitaisin lusikalla syliini (valkoiselle kauluspaidalle!) aimo annoksen jugurttia ja punaisia marjoja. Jäädyin tuossa vaiheessa aivan täysin, mutta onneksi äitini ja Opukka saivat sotkun siivottua (vaikka siinä kaatui vielä kahvikin pöydälle). Kumma kyllä tästä selkkauksesta ei jäänyt minun vaatteisiini tahraakaan. Tämän spektaakkelin jälkeen pitikin jo kiiruusti suunnata autolle ja kaasuttaa kohti kampaajaa äitini ja Opukan kanssa.

Kampaaja aloittikin minun hiusten pesun heti paikalle päästyämme. Märkiin hiuksiin tehtiin etuosaan sormikiharoita laineita varten, takaosa vedettiin vain taakse nutturan tekoa odotellessa. Opukka räpsi innoissaan kuvia heti alusta asti, ja saatiinkin loistavia alien-otoksia morsiamesta… ;o) Nutturan kanssa meinasi kampaajalla tulla tenkkapoo lisäkkeiden itsepäisyyden takia. Aivan mallikuvan mukaista ei kampauksesta tämän vuoksi tullutkaan, mutta se ei haitannut, koska siitä itse asiassa tuli parempikin kuin alkuperäinen idea! =o)

 Alien-morsian

 Kampaus sivusta (vielä vähän kesken kuten pinneistä voi arvata)

 Kampaus takaa, nyt jo täysin valmis

Kampauksen loppuvaiheilla paikalle pöllähti myös Tainuli, ja puoli 11 jälkeen myös meikkaaja. Vaihdoin siinä välissä piilarit silmiin, ja aloitimme meikin tekoa. Tällä välin kampaaja siirtyi föönaamaan äitini hiuksia. Olin sopinut jo aikaisemmin, että kampaaja laittaa myös hänen hiuksensa, mutta olikin ihana yllätys että saimme tämän kaupan päälle ilmaiseksi! =o) Meikki valmistui nopeasti, ja sen jälkeen kampaaja vielä viimeisteli laineeni ja tuikkasi (lue: survoi *naur*) hiuskorun nutturaan. Samaan aikaan meikkaajani meikkasi sopimuksemme mukaisesti myös äitini. Siskokaaso väitti saavansa alemmuuskompleksi, kun meistä tuli niin kauniita – mutta itsepä ei halunnut ammattilaisten käsittelyyn vaan tahtoi tehdä sekä kampauksensa että meikkinsä itse! =oD Ja todella kaunis hänestäkin tuli. ;o)

Meikkaajani Nelliina touhussaan

Valmista!

Kampauksen ja meikin jälkeen suuntasimme takaisin hotellille, jossa skoolasimme kaasojen kanssa ihanalle päivälle ja he pukivat minut. Olimme sopineet, että Ante pukeutuu meidän huoneessa, ja minä saavun koputtelemaan kun olen valmis. Oli todella ihanaa, että saimme kokea tuon ensinäkemisen täysin kaksin. <3 Huomasin heti Anten ilmeestä, että hän tykkäsi näkemästään ja että pukuni oli nappivalinta!

Puettu

Kauniisti nyöritetty

Ensinäkemisen jälkeen hotellin ala-aulassa

Hotellin ulkopuolella meitä odotti Anten äiti takseineen. Tuleva anoppi oli herkällä päällä ja itki ilmoittaen että on pilannut meidän häät. Hän oli hakenut kukat kukkakauppiaalta, eikä morsiuskimpun väri vastannut aivan sovittua. Olimme sopineet vaalean liiloista kukista, mutta kimpussa olikin voimakasta violettia. Kyseinen sävy on kuitenkin lempivärejäni, joten  ihastuin kimppuun ja lohduttelimme Anten äitiä. Myös noutopöydän asetelma oli mahtava ja ylitti ihanuudellaan odotuksemme. Lisäyllätyksenä meille oli tehty myös auton konepellille kiinnitettävä kukkakoriste.

Tuleva anoppi ja auton kukkakoriste

 Noutopöydän asetelma

Huristelimme Anten äidin taksilla ensin juhlapaikalle viemään noutopöydän asetelman paikoilleen. Siitä suuntasimme kirkolle, jossa (vara)valokuvaaja meitä jo odottelikin. Uskon, että saimme hyviä kuvia, vaikka kova ja suora auringonpaiste (lue: auringonpaahde!) asettikin valokuvaajalle omat haasteensa. Otimme sekä romanttisia että humoristisia kuvia, enkä malta odottaa että näen lopputuloksen. =o) Kuvauksen loppupuolella hääkimppuni osoitti heikkoutensa, ja kimpun kantolenkki (helmiä rautalangassa) katkesi. Sain sen kuitenkin näennäisesti korjattua kieputtamalla rautalangat takaisin yhteen.

Kaasot kirkossa

Bestmanit odottamassa

Kuvien jälkeen siirryimme Anten kanssa sakastiin, jonne kaasot ja bestmanitkin saapuivat. Kyllä odottavan aika oli pitkä ja sekä minun että Anten sydämet alkoivat pamppailla tiheämmin. Lopulta oli aika minun siirtyä isäni kanssa ulkokautta kirkon eteiseen. Pihalla morsiuskimpun kantolenkki sanoi sopimuksen lopullisesti irti ja irtosi kokonaan. Lykkäsin sen hätäisesti isäni taskuun, ja päätin pidellä kimppua ylösalaisin, sen pohjassa olevista kolmesta helminauhapätkästä. Astuimme kirkon eteiseen, häämarssi alkoi soida ja kaikki kääntyivät katsomaan meitä.

Maailman ihanin kävely

Isäni oli todella liikuttunut enkä pystynyt katsomaan häntä (enkä äitiäni tai siskoani), ettei olisi tulleet kyyneleet heti ensi metreillä. Tuntui että hymyilin kävellessämme korvasta korvaan, leveämmin kuin koskaan aikaisemmin. Samalla sydämeni hakkasi tuhatta ja sataa, ja käteni tärisivät kuin horkassa. Ante alkoi lähestyä meitä ja pokkasi juuri oikeassa kohdassa isälleni. Huomasin, että sulhoakin jännitti. Alttarilla polvistuimme papin viittauksen mukaan odottelemaan häämarssin loppumista.

Yhteinen matka alttarille

Tästä eteenpäin onkin vähän hajanaiset muistot. Tunsin kuinka sydämeni hakkasi ja kädet tärisivät. Tämän kirjoittaminen noin tuntuu pahasti vähättelyltä, koska en ole koskaan tuntenut moista tunnetta, vaikka tunnetusti olenkin todellinen jännittäjä. Fyysisesti olin siis tiukilla, ja kuumuus sekä napakka puku aiheuttivat välillä pelkoa, että enhän vain pyörry tähän. Näistä huolimatta minulla oli sisäisesti todella tyyni ja onnellinen olo. Uskon, että se todella vahvisti sen, että olin juuri oikeassa paikassa ja juuri oikean ihmisen kanssa. <3 Harvinaista kyllä sulho oli koko toimituksen ajan herkemmällä päällä ja kyynel silmässä, kun taas minulla oli rauhallinen olo. Kerrankin näin päin, nimimerkillä Suuri Itkijänainen ja Hysteerikko! *naur*

Psalmiksi olimme valinneet Laulujen laulusta kauniin ja tunnetun kohdan:

Rakkaus on väkevä kuin kuolema,
kiivas ja kyltymätön kuin tuonela.
Sen hehku on tulen hehkua,
sen liekki on Herran liekki.
Suuret vedet eivät voi sitä sammuttaa,
virran tulva ei vie sitä mukanaan.
Jos joku tarjoaisi talot ja tavarat
rakkauden hinnaksi,
hän saisi vain toisten pilkan.
Laul. l. 8: 6 – 7

Tainuli-kaaso suoritti raamatunluvun mallikkaasti ja tämä kyseinen Raamatun kohta tuntuukin sopivan meille erityisen hyvin:

Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja hänelle rakkaita, pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen. Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin. Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi.
Kol. 3: 12 – 14

Tämän jälkeen seurasi papin puhe. Ihanasti pappi oli saanut puheesta henkilökohtaisen, juuri meille tehdyn, vaikka olimme tavanneet vain kerran ja sekin oli vasta edellisenä päivänä. Puheen jälkeen olikin jo vuorossa kysymykset, joihin valitsimme muodoksi ”Kaikkitietävän Jumalan kasvojen edessä ja tämän seurakunnan läsnä ollessa kysyn sinulta, NN, tahdotko ottaa MM:n aviomieheksesi (aviovaimoksesi) ja osoittaa hänelle uskollisuutta ja rakkautta myötä- ja vastoinkäymisissä?”. Toisessa muodossahan kysytään ”hyvinä ja pahoina päivinä, aina kuolemaan asti”, mutta itse en tahtonut tuota sen vuoksi, että tahdon ajatella yhteisen taipaleemme jatkuvan myös tuonpuoleisessa. Vastatessamme (kuuluvasti ja vakaalla äänellä) muistimme molemmat katsoa toisiimme, eli tahdoimme juuri toisemme emmekä esimerkiksi pappia tai kirkon kattoa/lattiaa. *wirn*

Tahdotaan

Jaska-bestman antoi sormukset papille vinkin saatuaan, ja pappi suoritti sormusrukouksen. Olimme etukäteen pelänneet sormusten laittamista, mutta varotoimenpiteenä nimettömiin hierottu vaseliini toimi, ja sormukset solahtivat hyvin paikoilleen. Muistimme myös antaa pienen pusun toisillemme sormusten pujottamisen jälkeen. Olin niin onnellinen! Tuntui todella upealta saada vahvistus liitollemme ja siunaus meille. <3

Sormusrukous

Sormus mulle

Sormus sulle

Ja pusu sinetiksi

Lopputoimitus menikin todella nopeasti, ja pian jo pappi ojensi vihkiraamatun ja onnitteli meitä. Käännyimme vieraisiimme päin ja poistumismarssi alkoi soida. Seisoimme hetken paikoillamme, kuten meille oli harjoituksissa neuvottu, ja katsoimme toisiamme. Ei riitä sanat kuvailemaan sitä onnea ja rakkautta!

Aviopari!

Poistumismarssi

Lopulta lähdimme käytävää pitkin pois kirkosta, ja ovista ulos päästyämme hipsimme ulkokautta sakastiin odottelemaan vieraiden poistumista kirkosta. Suntio tuli antamaan merkin, kun kaikki vieraat olivat ulkona, ja kävelimme kirkon läpi ulko-oville. Annoimme toisillemme pusut vielä kirkon portailla, ennen kuin kipitimme ruusunterälehtisateessa autolle.

Onnen paisteeseen

Kirkon portailla pusu

Terälehtisade

Hääautomme oli upea, vanhanmallinen tuunattu Dodge. Ajelimme autolla kaikessa rauhassa Pirkkalan seuduilla, ja oli todella hyvä, että saimme tämän pienen hetken rentoutua; Molempien sydämet alkoivat vihdoin rauhoittua, ja pulssit palautua takaisin normaalilukemiin. Noin 20 minuutin ajelun päätteeksi olo oli enää vain huumaavan onnellinen. Tietyömaa rajoitti viimeisen tienpätkän ajamisen hitaaksi mateluksi, mutta lopulta pääsimme juhlapaikan pihalle, jossa kaikki vieraat jo odottelivatkin.

Morsian kömpii autoon

Kuski mätsäsi auton tyyliin täydellisesti

Valmiina lähtöön

Loput hääpäivästä ja itse hääjuhlan tapahtumat paljastan loppuviikosta. =o)