Nyt tuntuu siltä, että on aika sanoa näkemisiin tälle blogille. Vielä on häiden jälkipuinti hieman kesken, ja kaikki hääalbumit askartelematta. Nykyisillä työ- ja opiskelukiireillä uumoilen noiden albumien olevan piiiitkä projekti, joten en ole varma tulenko tänne niitä esittelemään. Näillä näkymin tämä kirjoitus on siis tämän hääblogin viimeinen postaus.

Tarina on ollut pitkä ja polveileva mutta niin ihana. Kiitos teille, kun olette jakaneet tämän matkan kanssani! <3

Jätän blogin vielä julkiseksi, mutta uskon että jossain vaiheessa muutan tämän salaiseksi. Tästä mahdollisesta muutoksesta tulen kyllä infoamaan tännekin hyvissä ajoin.

Vaikka en enää uusia postauksia kirjoitakaan, tulen kyllä seuraamaan kommetteja, ja vastaan varmasti jokaiseen kommenttiin. Voitte siis edelleen jättää kyselyjä tai muutoin vain huomioita tai terveisiänne postauksiini, ne kyllä huomioidaan. =o)

Uutta blogia olen pohtinut, mutta nyt ei tunnut aika siihen riittävän. Seuraan kyllä muiden blogeja, ja tulen niihin kommentoimaan, joten kokonaan en blogistaniasta häviä. Tämä ei siis ole hyvästi, vaan

Näkemiin!

...tai meillä pikemminkin morsiuskimppuvitriini. Saimme sulhon äidiltä häälahjaksi kaikki hääkukkamme sekä lisäksi lahjakortin morsiuskimpputaulun teettämiseen. Täytyy tunnustaa, että ei olisi itse tullut laitettua rahaa tuollaiseen, mutta nyt valmiin taulun kotiin haettuamme en voisi olla tyytyväisempi. =o) Olin nähnyt vain joitakin malleja etukäteen, ja hieman pelkäsin taulusta tulevan mummomainen. Taidan siis jotenkin mieltää kuivakukat mummojen sisustustyyliin, ja siten todella kauas itsestäni tai oman kotimme tyylistä. Jälkikäteen voin iloisena todeta olleeni hyvin väärässä! Taulussa ei ole mitään mummomaista, ja kimppu on nyt todella kaunis, kestävä muisto ihanasta päivästämme! <3

Morsiuskimpputaulu kunniapaikalla

Vieressä väreihin sointuva polttareissani puhaltamani maljakko

Morsiuskimppu on kuivattu erikoismenetelmällä, jolloin se säilyttää muotonsa ja värinsä paremmin.

Taulun kuljetus olikin sitten asia erikseen. Asumme Helsingissä, mutta taulu teetettiin Pirkanmaalla eli lähellä hääpaikkaa. Normaali kimpputaulu olisi ollut helppo kuljettaa näinkin pitkän matkan ongelmitta, mutta meillä olikin erilainen taulu. Morsiuskimppu roikkuu vapaasti helminauhasta, eli se pystyy vapaasti heilumaan vitriinin sisällä. Ja mitä tapahtuu kun yhdistetään auton liikkeet, heiluvat kuivakukat ja kovat vitriinin lasiseinät? Murtuneita kukkia! =o/ Vaikka kuinka yritimme estää (kimpputaulun tekijän ohjeiden mukaan) kimpun heilumista, ei sille vain voinut mitään. Onneksi Tampere-Helsinki moottoritie on hyvin suora, mutta sekä lähtöpaikassa että kotipihassamme kimppu heilui ja kolahteli seiniin. Ja asiaa eivät auttaneet yhtään huonosti auratut tiet ja todella syvät ajourat, joiden yli piti pomppia. Emme siis päässeet vahingoitta perille, vaan kimpun terälehtiä tai niiden kärkiä mureni törmäyksien ja heilunnan ansiosta. Onni onnettomuudessa oli kukkavalintani; Neilikkahan on luonnostaankin röpelöinen, joten pieniä murtumia ei onneksi kimpusta huomaa! =oD Eri asia olisi ollut esim. liljojen tai vaikkapa orkideojen kanssa. Niiden selkeistä, sileäreunaisista terälehdistä murtumat olisivat paistaneet kauas.

Vitriinin pohjalla pala hääpuvustani ylijäänyttä kangasta, sekä noutopöydän asetelmassa ollut perhonen

Kuivattu kimppu on hieman eri tavalla koottu, kuin alkuperäisesti floristin tekemänä. Kimpussahan oli alunperin yläosassa helmistä tehty kantolenkki ja kimpun pohjassa roikkui kolme helminauhaa. Nyt kimppu on koottu niin, että kantolenkki ja helminauhat ovat samalla puolella kimppua, ja periaatteessa kimppu roikkuu ylösalaisin. Alkuun ihmettelin tätä, kunnes keksin syyn: Kimpun kantolenkkihän irtosi jo ennen kirkkoa, joten kannoin sitä silloin noista kolmesta irtonauhasta. Tämän vuoksi kimppu oli noin päin myös maljakossaan esillä hääjuhlassamme, ja niin päin sulhon äiti on sen juhlasta vienyt kimpputaulun tekijälle. Itse ohjeistin anoppia vain sanomalla, että irronnut kantolenkki on kimpun alla maljakon pohjalla, ja että haluan sen kimpputauluun mukaan. (Kuivaneet kukathan eivät paljoa paina, eli lenkki kyllä kestäisi niiden painon vaikkei tuoretta kimppua kestänytkään.) En tiedä, kuinka anoppi on ohjeistanut kimpputaulun tekijää, mutta epäilen hänenkin vain sanoneen tekijälle samat ohjeet, huomaamatta tarkentaa, että kantolenkki on siis ollut toisella puolen kimppua. Sinänsä taulun tekijältä looginen johtopäätös kiinnittää kantolenkki samalle puolelle kuin loputkin helminauhat. Siinähän on ollut 50/50 mahdollisuus onnistua. =o) Tällä kertaa ei tämä arvaus mennyt ihan nappiin, mutta en jaksanut tästä huomauttaa, vaikka tekijä olisi varmasti korjannut kimpun niin halutessamme. Mielestäni kimpputaulu on kaunis juuri näin, ja pohjalla oleva perhonenkin tulee paremmin esille ilman alas roikkuvia helminauhoja. Ja näinhän minä kimppua kirkossa pidinkin (tosin potrettikuvissa oikeinpäin kun kantolenkki oli vielä paikoillaan), ja muistetaanpahan varmasti tästäkin seikasta tämä kimppukommellus lopun ikäämme. ;o) *hih*

Tuleville morsiamille tästä vielä vinkkinä: Jos todella haluatte kaiken onnistuvan nappiin, muistakaa kommunikoida yksityiskohtaisesti ja tarkasti pienetkin asiat! Rautalangasta vääntäminen saattaa tuntua turhauttavalta tai ohjeiden kuuntelijat eivät välttämättä sitä arvosta, mutta niin usein monen asian voi tulkita eri tavoin, että se mielestäni kannattaa. Itseäni onneksi tämä(kään) pieni kommellus ei haittaa, koska lopputulos on kaunis. =o)

Tässäpä vihdoin kuvia lähettämistämme kiitoskorteista! Halusin kuvapainotteiset kiitoskortit, enkä vain yhtä poseerauskuvaa. Niinpä valitsimme kortin etukanteen perusposeerauskuvan, ja kortin sisälle tunnelmallisemman kuvan meistä sekä teemastamme ja sloganistamme muistuttamaan kuvan hääautostamme poistuessamme kirkolta.

Kortin kansi:

Kortti sisältä:

Puntaroimme pitkään, ja päädyimme kahteen hieman poikkeavaan ratkaisuun. Ensinnäkin kortin kansi on pystysuunnassa, mutta kortti sisältä vaakasuuntainen. Tämä sen vuoksi, että halusimme kanteen kokonaisen poseerauskuvan meistä, ja ne ovat luonnollisestikin pystysuuntaisia. Kortin sisälle minä halusin ehdottomasti tuon hääautokuvan, ja ihastuimme molemmat tuohon herkkään melkein-pusu kuvaan, joka myös on vaakamallinen. Niinpä päätimme rikkoa kaavaa, ja kortti on etukannesta pystysuuntainen mutta sisältä vaakamallinen. Ei ole kukaan tätä erikseen kommentoinut, mutta omasta mielestäni toimii! =o)

Toisena erikoisuutena se, että päädyimme jättämään kokonaan sanan "kiitos" tai "kiittäen" pois kortista. Olin kyllä ostanut kiitos-ääriviivatarroja, mutta niiden käyttö ei onnistunut. Ei siis oma taito saati hermot riittäneet niiden kanssa. Testasimme myös kirjoittaa käsin kiitosta korttiin (esim. nimiemme eteen, tyyliin "Kiittäen, Antero & Jaana"), mutta se ei vain näyttänyt hyvältä. Lopulta tyydyimme jättämään sen kokonaan pois. Ovathan kiitoskortit perinteinen tapa, joten kaikki varmasti ymmärsivät ilman sitä sanaakin, mistä on kyse. ;o)

Sisäkuvat lähempää:

Pusukuva on alunperinkin tarkoituksella hieman utuinen, ihana tunnelma:

Hääautomme oli ihana, ja tästä vieraatkin ehkä muistavat perhosteemamme, teemaväriämme, ja papinkin puheessa esiin tullutta lausahdustamme:

Kiitoskorttien mukana lähti myös valittuja otoksia (1-4 per vastaanottaja) vieraistamme, kullekin kortin saajalle itsestään/perheestään. On ollut hauska huomata näitä otoksia vastaanottajien kodeissa esillä, ainakin kahdella perhekunnalla ne killuvat jääkaapin ovessa. =o) Juuri tähän pyrimmekin; ilahduttamaan vastaanottajia, ja tarjoamaan heille kuvia itsestään. Harvalla kun on kuvia itsestään, ainakaan tuollaisissa juhlatamineissa. Näin vieraat saivat siis myös muiston itsestään.

Näin meillä kiiteltiin vieraita, ja olen kyllä itse todella tyytyväinen näihin. Ja helppojakin olivat tehdä! *wirn*

Jälleen on ympyrä lähempänä sulkeutumistaan. Viikonloppuna sain (VIHDOIN) askarreltua kiitoskorttimme. Aikaa siihen menikin, lähinnä ylivarovaisen ja pikkutarkan liimateipin käyttämisen vuoksi. Vielä en voi täällä esitellä lopullisia tuotoksia, koska tahdon ensin vastaanottajien saavan ne postissa. Ja koska säästösyistä postitamme kiitoskortit yhdessä joulukorttien kanssa (joiden askartelun kimppuun käyn ensi viikonloppuna), mennee vielä muutama viikko ennen paljastusta. Mutta nätit niistä tuli! Vaikka itse sanonkin... ;o)

Olen tämän jo vinkeissäkin maininnut, mutta painotettakoon vielä tässäkin: Varatkaa aikaa ja intoa kiitoskorttien askarteluun, mieluiten hetimmiten häiden jälkeen! Meillä tämä prosessi venyi (ja tekosyitä tähän on kassillinen, kaikki kun on perusteltavissa minun maailmassani) ja alkoi jo itseäkin ärsyttämään. Eikä kyse loppujen lopuksi ollut mistään muusta, kuin siitä ettei saanut vain tarpeeksi tiukasti otettua itseään niskasta kiinni. Toki on ollut kiirettä ja aikapulaa koko syksy, mutta mielessään tätä askartelu-urakkaa paisutteli eikä siten jaksanut/halunnut siihen tarttua. Nyt kun urakka on ohi, voin sanoa että oli kivaa! =o)

Hauskaa oli myös valita kiitoskorttien mukana vieraille lähteviä kuvia itsestään. Toivottavasti vastaanottajatkin pitävät tästä, onhan kyseessä hieman erikoisempi ratkaisu meiltä eikä ole tapana kiitoskorttien mukana lähettää muita otoksia.

Erikoisuutta kiitoskortteihimme tuo myös se, että niissä ei lue "Kiitos" tai "Kiittäen". Pidimme tekstin minimissään, ja korteissa lukee vain nimemme ja päivämäärä. Yritimme hahmotella tuota kiitostakin siihen mukaan, mutta ei se vain istunut. Toivomme vieraiden kuitenkin ymmärtävän tämän sanomattakin. (Tai kirjoitamme jotain viittaavaa joulukortteihin..?) Nyt meillä onkin kotona 60 käyttämätöntä kiitosääriviivatarraa... Onneksi ei sentään ollut kallis hukkahankinta!

Olen jo jakanut kokemuksiamme vinkkien muodossa, mutta tahdoin käsitellä aihetta Burgundy Briden postauksen innoittamana myös panostuksien ja pihistyksien kautta.

Mihin kannattaa häitä suunnitellessa panostaa? Kaikilla on luonnollisesti oma budjetti, ja meilläkin se oli melko rajallinen (mikä on tietysti sekin suhteellinen käsite). Yleisenä neuvona rahallisesta panostuksesta sanoisin, että panostakaa vain siihen, mikä teistä itsestänne on tärkeintä - riippumatta siitä onko se perinteistä tai anoppienne hyväksymää! Tähän postaukseen olen pohtinut panostamista vs. pihistämistä kokonaisinvestointina, eli mm. suunnittelun ja ajankäytön panostamisen kautta enkä vain rahallisesti.

Pihistä:

• Kustannukset - Halpa ei aina tarkoita huonoa!
  • Kilpailuta, pyydä tarjouksia, vertaile. Meillä näiden ansiosta saatiin edullisesti ainakin ruoka ja juoma, tilavuokra, hääauto, valokuvaus... Edullista oli mutta ehdottomasti laadukasta!
  • Mahdollisuuksien mukaan puvut ja sormus (Miksi turhaan metsästää kallista, jos ihastut johonkin edulliseen?)
  • Hyödynnä tuttuja, suhteita, sekä tarjouksia kaikessa mahdollisessa!
• Vierasmäärä - Meillä toimi loistavasti vain läheisimpien kutsuminen (saapuneita vieraita n. 50 koko päiväksi, illaksi lisäksi n. 15 kaveria). Tämä mielestämme myös edesauttoi hääpäivämme loistavan tunnelman syntymisessä.
• Askartelut ja koristeet - Tee/hanki vain ne mitkä itse koet tärkeiksi. Ei näpertelyillä oikeasti ole hääpäivänä väliä. Itse tosin tykkäsin tähän panostaa aikaani, mutta loppupeleissä ei ollut todellakaan välttämätöntä. Säästä siis stressiäsi tässä!
• Krumeluurit - Tärkeintä hääpäivässä ei ole ulkoiset puitteet. Itse en mm. ollut aivan tyytyväinen juhlapaikkamme kattoon, mutta olen varma ettei tasan kukaan vieraista edes kiinnittänyt siihen huomiota. Älä siis juutu suunnitteluissa yltiöpäiseen koristeluun tai pikkuruisiin yksityiskohtiin, vaan keksity tunnelman kannalta oleelliseen.
• Stressi - Tee vain sen verran, mikä on itsellesi mielekästä! Häiden onnistumiseen vaikuttaa huomattavasti enemmän iloinen ja stressitön morsian/hääpari kuin mikään muu.

Panosta:

• Vihkisormus - Se on sormessasi loppuelämäsi, valitse siis huolella. Me onnistuimme löytämään molemmille upeat sormukset (omani on Oikea Unelma!) tuhlaamatta silti niihin moniamonia satoja euroja. Sormuksiin panostimme investoimalla aikaamme Sen Oikean löytämiseen.
• Oma olo ja itsevarmuus - Tyytyväinen morsian on kaunis. Panosta siis omaan ulkonäköösi ja pukuusi juuri niin vähän tai paljon kuin haluat, kunhan itselläsi on hyvä ja onnellinen olo. Sisältä se kauneus hehkuu ulospäinkin.
• Ruoka - Maittavuus! Meillä monet kehuivat pitopalvelua, ja maukas ruoka osaltaan auttoi leppoisan tunnelman saavuttamisessa.
• Teeman yhtenäisyys (mutta ei liiallisuus) - On kivaa, että vieraille jää häiden teeman mieleen, ja siten ehkä he muistavat juuri teidän häänne. Muista kuitenkin, että maltti on silti valttia ja yksinkertaisuus kaunista. Ei kannata vetää överiksi, ja muista ettei kaikkia hankittuja koristeita ole pakko käyttää. Minä suoritin meillä vielä koristeluvaiheessa karsintaa, eikä kaikkea ostamaani hyödynnetty ja se oli todella hyvä päätös. (Tosin en tiedä jäikö meidän teema ihmisten mieleen, mutta tahdon uskoa, että jäi! *wirn*)
• Juhlatilan toimivuus - Huomattavasti tärkeämpää kuin tilan ulkonäkö! Meillä esimerkiksi ilmastointi pelasti helteisen päivän ja tukahduttavan kuuman olon. Tilan pienet ulkonäköseikat jäivät kyllä täysin tämän plussan varjoon hääpäivänä, vaikken etukäteen osannut edes iloita tästä.
• Potrettikuvaus - Varaa tähän kunnolla aikaa! Omasta kokemuksesta voisin suositella tätä tehtäväksi ennen kirkkoa, koska siten ei tarvitse kiirehtiä eikä myöskään suunnitella viihdykettä vieraille. Oli myös todella ihana saada tämä oma hetki sulhon kanssa ennen vihkimistä. Panosta kuvauksessa ideoihin ja heittäydy hetkeen.
• Valo- ja videokuvaus - Ne muistot, ne muistot..! <3 Vain dokumentoituna kaikki jää oikeasti talteen, ja kuvia/videoita katsellessa pääsee todella tuntemaan sen päivän tunnelmat ja muistaa pieniäkin yksityiskohtia. Meillä panostimme tässä laatuun ja määrään, mutta minimaalisilla kustannuksilla: Valokuvaaja oli tuttu ja harrastelija (eli edullisempi), videokuvausta suorittivat ystävämme. Hamstrasimme myös sukulaistemme ottamia valokuvia, eli nyt on varmaan liki 2000 otosta digiversioina tallessa. *hih*
• Bändi (tai haluamanne ohjelma/tunnelma) - Satsaa siihen, että saatte häissänne juuri sellaisen tunnelman kuin itse haluatte. Me halusimme tanssi/bilehäät, ja suunnitelmamme toteutui paremmin kuin hyvin oikeanlaisen bändin myötä. Tässä kohtaa budjettimme paukkui rajusti (liki tuplaantui alkuperäisestä suunnitelmasta), mutta oli kyllä sen arvoistakin!
• TUNNELMA! - Tulee toivottavasti kaiken panostuksenne myötä. =o)

Mihin aiot itse panostaa tai mihin olet panostanut häissänne? Tai mihin olet kiinnittänyt huomiota häävieraana ollessa, eli mitkä panostukset/pihistykset ovat jääneet mieleen?