Viime viikonloppu hujahti aivan liian nopeasti ohi, mutta onneksi saatiin tuloksiakin aikaan. Kuten tuossa vasemmalla olevasta kalenterista on saattanut bongata, oli viikonlopun aiheena kukkien toimittajan etsiminen ja juhlapaikan koluaminen. Jälkimmäisestä teen oman postauksen myöhemmin, kunhan saan piirreltyä pohjapiirrustuksia ja saatua toiselta kaasolta kuviakin. Niin, oma kamera unohtui kotiin, että siltä pohjalta lähti se viikonloppu käyntiin, hmh... Onneksi viikonloppu lähti pian tuon jälkeen nousuun ja saimme lauantaina vallan ihanan yllätyksenkin.

Kävimme lauantaina kahdessa kukakkaupassa ja eräällä morsiuskimpputaulun tekijällä katsomassa tarjontaa. Ensimmäisessä kukkakaupassa käytiin kaksin Anten kanssa, mutta tauluntekijälle ja toiseen kukkakauppaan anoppi tuli mukaan. Kuten kierroksen lopussa kävi ilmi, ihan syystä ja suunnitellusti tulikin! Mutta tässä ensin pohjustusta: 

Tuleva anoppi ihastui jo muutama kuukausi sitten ajatukseen morsiuskimpputaulusta. Hän kertoi tahtovansa lahjoittaa sellaisen meille häälahjana. Noh, itse en ollut kovinkaan vakuuttunut ideasta - en vaikka sellaisen "ilmaiseksi" saisikin näin lahjana. Tuollainen lahja tuntui kovin kalliilta ja sovittiinkin Anten kanssa, että mennään mieliksi niitä katsomaan, mutta vihjaistaan samalla että kyseiseen lahjaan käytetty summa olisi paljon arvostetumpi ja tulisi enemmän tarpeen itse kukkien kustantamiseen. Kallistuimme tähän suunnitelmaan erityisesti käytyämme kahdestaan ensimmäisessä kukkakaupassa ja saatuamme ensimmäisen hinta-arvion. Tällaisella ostos/suunnittelulistalla olimme liikenteessä:

• Morsiuskimppu
• Pieni heittokimppu
• Noutopöydän asetelma
• Bestmanien vieheet
• Kaasojen rannekukat
• Terälehtiä kirkosta poistuttaessa heiteltäväksi

Noidenkin hinta kohosi hieman yli budjettimme sietorajan, vaikka kerrankin onneksi tämä morsian oli ihastunut halpaan vaihtoehtoon. Tahdon nimittäin, että unelmakimppuni tehdään oksaneilikoista ja ne ovatkin erittäin halpoja, hurraa! Harmi vain, että unelmakimppuni muoto on erittäin haastava ja vaatii enemmän työtä, eli sen myötä on kalliimpi, mutta ei nyt puututa siihen...

Pyöriteltiin jo mielessä eri vaihtoehtoja, ja toivottiin että anoppi suostuisi heittämään haaveensa morsiuskimpputaulusta osallistuen mieluummin kukkakustannuksiin. Vaan toisin kävi: Meille on tulossa nuo kaikki PLUS se kimpputaulu. Mutta anopilla olikin ässä hihassa, ja hän ilmoitti, että maksaa meille häälahjana nuo kaikki! <3 Ihana lahja ja ihana anoppi! Yksi huoli meillä budjetissa vähemmän, ja silti tästä lahjasta jää ikuinen muisto tuon kimpputaulun muodossa.

Kun huoli budjetista tippui harteiltamme, saimmekin hyvin suunniteltua mitä haluamme. Tai no, minun mielestäni hyvin: Sovimme vain morsiuskimpun mallin ja kukat, heittokimpun suuntia (tähän malliin), bestmanien ja kaasojen kukkien värit (valkoinen) sekä noutopöydälle tulevan asetelman mallin (korkea) sekä suuntia (teemavärien mukaan, saa laittaa oksia ja perhosia mukaan, ehdottomasti räväkkä eikä tavallinen). Mistään tarkemmista kukista ei siis sovittu, mutta se passaa minulle, kun enpä kukista mitään ymmärräkään! *naur* Harvinaista minulle, että näin suurilla linjoilla pystyin sopimaan ja olemaan vielä tyytyväinen järjestelyyn. Taitaa sentään joissain asioissa tämä morsian osata keskittyä olennaiseen. *wirn*

Ja ketkäs meidän toimittajamme ovat?

Morsiuskimpputaulun tekee Anne (jonka sukunimi on muuttunut, enkä muista sitä enää, hups). Kävimme hänen ateljeessaan ihailemassa kättensä jälkeä, eikä voi kuvailla sitä kuin yhdellä sanalla: Kaunista!

Kukkakauppiaaksi meille valikoitui Nokian kukkaeliittiin (Annen kuvailun mukaan, hihi) kuuluva Reijo Mäkelä. Hänellä on vankka kokemus ja tietämämme perusteella hyvä maku, joten uskalsin luovuttaa hänelle kukkien tarkemman suunnittelun. Minulle riittää tieto, että tulee teemaan sopivaa ja laadukasta. Ja että saan unelmieni morsiuskimpun! <3

Noin ihaniin tunnelmiin ja erityisen mieluiseen häälahjaan päättyi lauantaimme. Seuraavan päivän juhlapaikkaspektaakkelista kerron myöhemmin.